30. toukokuuta 2012

Minä om-om-ompelen

Sain tänään päähäni ommella mekon rakkaalle tyttärelleni. Aina silloin tällöin onnistun uskottelemaan itselleni, että osaisin ommella kauniita vaatteita, joihin muut ihastuisivat ja kateellisina kysyisivät, mistä ne on ostettu. Totuus on, että en osaa ommella, en ymmärrä kaavoista mitään, en osaa alan sanastoa, enkä kertakaikkiaan ymmärrä yksinkertaisimpiakaan ohjeita.

Löysin helpon ohjeen täältä ja ajattelin, että helppo homma. Sopivaa kangasta on kertynyt jostain, todennäköisesti äitini tuomaa. Myös muuta ompelutarviketta ja sälää on, tosin vanhoja isoäidin aikaisia. Lasten päiväuniaikaan siis ohjeet ja kangas esille ja leikkaamaan. Arvioin kappalaiden koot silmämääräisesti, koska tarkoitus oli tehdä pienempi kuin ohjeessa. Tämä onnistuikin melko hyvin ja kappaleista tuli sopivat. Vielä reunojen huolittelu ja kappaleiden ompeleminen putkeksi onnistuivat kutakuinkin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi mennä pieleen.

En ole ikinä rypyttänyt kangasta, joten harjoittelin ensin pienelle kankaanpalalle. Ei onnistunut. Rypyttäessä lanka katkesi ennen aikojaan. En tästä kuitenkaan ymmärtänyt lannistua, vaan aloin tehdä oikeaa rypytystä hameeseen. Ompelin rypytyslangat ja aloin rypyttää. Solmin toisen pään alalangat ohjeen mukaan (hämmästeltyäni ensin pitkään, mitä ihmettä tuokin ohje tarkoittaa) ja aloin vetää toisesta päästä. Muutama sentti rypyttyi nätisti ja sitten katkis, langat meni poikki ja purkautuivat monen sentin matkalta.

Aivan sama, ajattelin, ja aloin ommella kappaleita yhteen. Eiväthän ne saman kokoiset olleet, mutta yhteen ne silti ompelin. Heti ommeltuani huomasin ommelleeni kappaleet ilmeisesti väärältä puolelta yhteen, koska saumakohta on melkoisen ruma oikealta puolelta. Ei se kaunis ole nurjaltakaan, mutta vähän siistimpi sentään. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ollut mitään järkeä lopettaa, purkaminenkaan ei houkutellut, joten aloin ommella kuminauhaa vyötärölle. Tähän vaiheeseen sain ohjeesta hyvät neuvot, joita pääpiirteittäin noudatinkin. Ihan ohjeen mukaan en vyötäröä silti tehnyt, koska hameesta tuli todella pitkä. Yläkappaleessa oli siis reilusti kääntövaraa ja käänsinkin sitä monta senttiä ja kaksin kerroin, jotta valmis hame ei laahaisi maata. Olin jo varma, että tämä viimeistään pilaa koko hameen, mutta hieman yllättäen vyötärönauha toimii, on lähes siisti ja oikean kokoinen. Valmis tekele näyttää tältä:
Kuva on armollinen kaikille virheille, myös kankaan kuosi tasapainoittaa kappaleiden välistä saumaa. Rypytys meni aivan pieleen ja se kyllä näkyy. Pituutta on lyhennysyrityksestä huolimatta liikaa, mutta ehkä tämä hellepäivän hameena menee, ainakin kotona sisätiloissa. Lapsi kyllä tykkää, kukkakuosit ovat tällä hetkellä kovasti in. Pitää ehkä olla armollinen itselleni: käytin aikaa tuohon kaiken kaikkiaan pari tuntia ja välissä nukutin vielä ennen aikojaan heränneen vauvan takaisin unille. Ehkä seuraava jo onnistuu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!