Lauantaina olin koko päivän pois kotoa. Oli hyvän ystäväni polttarit, joita järjestettiin viime hetkillä työn ja tuskan kanssa. Päivä oli todella onnistunut kaikin puolin, vaikka itseäni tietysti jännitti myös, miten kotona pärjätään, nuorin kun ruokitaan vielä äidinmaidolla.
Oivalsin pari asiaa.
Päivään sisältyi tankotanssia. En missään vaiheessa kuvitellut lajia helpoksi tai osaavani heti sulavasti pyörähdellä tangolla. Yllätyin silti lajin rankkuudesta. Ensikertalainen sai jokaisen lihaksen kipeäksi, mustelmia ja pään pyörälle. Ei ihmekään, että paikalle kiellettiin saapumasta päihtyneenä. Tunnin edetessä aloin kuitenkin nauttia lihasten työskentelystä ja hengästymisestä. Kaipaan urheilun tuomaa euforiaa, sekä henkisesti että fyysisesti. Nyt pitää alkaa järjestää aikaa lenkkeilylle ja viimeistään syksyllä taas kuntosalille.
Toinen oivallus oli se, että en oikeasti kaipaa bilettämistä. Oli ihana istua iltaa, ottaa pari siideriä, syödä hyvin, kuunnella musiikkia, nauraa, herkistellä, muistella vanhoja, miettiä tulevaa. Oli mahtavaa olla tyttöporukalla liikkeellä, nähdä vanhoja ystäviä ja
tutustua uusiin ihmisiin. Kolmen tunnin saunomisen jälkeen yhdentoista pintaan aloin kuitenkin odottaa vain
pääsyä omaan sänkyyn, peiton alle nukkumaan. Muut saivat lähteä keskustaan, minä otin taksin kotiin.
Aamulla olo oli kipeä, mutta se johtui tanssista ei alkoholista. Otin vastaan ensimmäisen äitienpäiväni kahden lapsen äitinä väsyneenä, mutta hymyssä suin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!