Olen todella huono tekemään lettu- ja pannaritaikinoita. Luulisi, että tämän taidon olisi oppinut jo tähän ikään mennessä, mutta ei. Joka ikinen kerta kaikkien aineiden määrät ja suhteet on tarkistettava jostain reseptistä. Seuraavalla kerralla ei enää muista, mikä resepti olikaan se hyvä ja mikä ei niin hyvä ja lopputulos on aina just sellanen kun sattuu tulemaan.
Tämän reseptin toteuttaminen on ollut mielessä useampaankin kertaan, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi ihan ex tempore, kun kauppareissulla piimääkin ostettiin ja muutenkin ainekset olivat kasassa. Ohje on Olivia-lehdestä ja ilmeisesti alunperin jo useamman vuoden takaa, kun eräässä blogissa tähän törmäsin ajat sitten. Joten ohje kaikkineen on
täältä, mutta kopsaan sen tähänkin pääpiirteittäin
Amerikkalaiset pannukakut
Taikina:
7 dl piimää
2 kananmunaa
50 g sulatettua voita tai margariinia
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1. Riko kananmunat yksitellen piimän joukkoon. Vatkaa tasaiseksi.
2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sooda. Ripottele seos
piimä-munaseoksen joukkoon vähitellen ja koko ajan vatkaten, niin ettei
taikinaan synny jauhopaakkuja. Lisää sokeri tai hunaja, vaniljasokeri ja
suola. Sekoita. Anna taikinan levähtää 5–10 minuuttia ennen
paistamista.
3. Kuumenna pieni valurautapannu (halkaisija noin 15 senttiä) kuumaksi.
Lisää pannulle noin kaksi teelusikallista voita. Kaada pannulle noin
desilitra taikinaa. Paista kunnes pinta alkaa kuplia ja hyytyä
reunoilta. Käännä pannukakku notkealla lastalla ja paista toiselta
puolelta pari minuuttia. Nosta pannukakut lautaselle. Peitä foliolla.
4. Pienennä lämpötilaa. Lisää nokare voita ja paista loput pannukakut
ensimmäisen tavoin. Nosta pannukakut pinoon lautaselle ja peitä
alumiinifoliolla, jolloin ne pysyvät lämpiminä tarjoiluhetkeen.
Itse en muuten huomannut, missä välissä ohjeen 50g voita lisättiin taikinaan, joten en tullut sitä lisänneeksi. Varmaan kannattais kuitenkin lisätä, eikös ne Amerikan herkut aika rasvaisia tuppaa olemaan. Mutta hyvin toimi siis ilmankin. Hunajan puutteessa käytin sokeria, mutta hunaja antaisi varmaan ylellisemmän maun pannariin. Taikina oli todellakin helppo tehdä ja paistaminenkin melko nopeaa, kun pannareita tuli 12 kpl.
|
Jos toinen puoli näyttää tältä... |
|
...niin toinen on jo lähes musta. |
|
Uusi yritys onnistui hieman paremmin, |
|
mutta vasta kolmas alkoi olla hyvä.
Levyä olisi kannattanut pienentää aiemmin. |
|
|
|
Tandem-paisto |
|
Viimeisiä viedään |
|
Onnistunut yksilö! |
| |
Herkuttelua mansikkasoseen, kiiwin ja siirapin kera |
|
Palanut pannari sai kuorrutteen suklaavanukkaasta sekä
mansikka- ja omenasoseesta |
|
12 kpl valmiina! |
|
|
|
|
|
Käytin tavallista valurautapannua, joten taikina pääsi leviämään melko litteäksi. Pienellä lettupannulla olisi saanut varmasti pulleampia pannukakkuja. Ison koon miinuksena oli myös yhden pannukakun täyttävyys. Näitä ei jaksanut syödä kuin pari kerralla, etenkin kun täytteenä oli runsaasti tavaraa.
Mansikkasose oli itsetekemääni ja nimenomaan sosetta eikä hilloa. Survoin kesällä osan mansikoista tuoreeltaan ja lisäsin hiukan tavallista sokeria joukkoon ja sillä hyvä. Omenasose oli äitini tekemää, mutta omani on yhtä hyvää. Päälle lorauttelin tummaa siirappia, joka sopi ihan kivasti. Jokin maustettu siirappi olisi ehdottomasti parempaa, mutta sellaista ei ollut. Olen kerran syönyt vaahterasiirappia enkä ainakaan sillä kerralla siihen erityisesti ihastunut, mutta kai niitä muitakin on.
Ensimmäinen kaikista palanein yksilö tuli kuorrutettua valmiilla suklaavanukkaalla ja silti palanut pinta maistui läpi. Mutta eihän "hyvää" ruokaa voi poiskaan heittää! Kermavaahto tai jäätelö olisi kruunannut komeuden, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta. Tämä erä tuli pääasiassa nautittua lauantaina lounasaikaan, osa jäi sentään sunnuntaiaamuunkin ja täytyy myöntää, että ei ollut yhtään hassumpi tapa aloittaa aamua. Ja nämähän ovat piimään tehtyinä lähes terveellisiä, ainakin kun itse käytin gefilusta!