Omenapiirakka osa 3

Viimeisin omenapiirakka on sekin jo lähes viikon takaa, viime sunnuntai-illalta. Tämänkin reseptin tein alkukesästä, mutta silloin raparperiin. Silloin lupasin syksyllä leipoa alkuperäisohjeen mukaisesti omenaan ja nyt sen aika sitten tuli. Tai no melkein, muuttelin ohjetta tietysti hieman, joten kirjoitan tähän oman versioni.

On se kumma, kun ei pysty yksinkertaisintakaan ohjetta seuraamaan, vaan aina pitää versioida, ihan kuin olisin reseptien yläpuolella ja jotenkin parempi. Näinhän ei toki ole, sen on osoittanut moni epäonnistunut kokeilu, mutta aika usein pienillä muutoksilla saa mukavaa vaihtelua.

Sitä paitsi tällainen perusleivonta ei niin ihmeelistä kemian ymmärtämistä vaadi. Itseäni aina naurattaa kokkien hifistely tarkkojen grammojen kanssa, koska muuten ei kemia toimi ja leivonnainen menee pilalle. Juu ei mene. Tosin minäpä en mitään paahtovanukkaita ja hienoja luomuksia edes yritä. Nyt se resepti.

Anopin omenapiirakka

50g rasvaa

1dl fariinisokeria

n. 500g omenaa

kanelia

100g margariinia

1,5dl sokeria

2 munaa

1dl omenamehua

1tl leivinjauhetta

3dl vehnäjauhoja

1. Mittaa tasapohjaiseen vuokaan 50g rasvaa, 1dl fariinisokeria ja laita omenan palat vuokaan. Ripottele päälle kanelia.
2. Vatkaa sokeri ja margariini.
3. Lisää munat, mehu, leivinjauhe ja vehnäjauhot vuorotellen. Sekoita taikina tasaiseksi.
4. Kaada vuokaan.
5. Paista uunin alaosassa 175°C:ssa 50-60 minuuttia.

Omasta mielestäni fariinisokeri maistui hieman liikaa, mutta voi olla, että sitä humpsahti reilun desin verran vuokaan. Piirakka oli mehevä ja oikein hyvä. Ei kylläkään kovin mieleenpainuva, koska en näin viikon jälkeen enää osaa arvioida lopputulosta tämän paremmin.

Pohjaa varten minulla ei ollut omenamehua, mutta mielestäni korvasin sen näppärästi lisäämällä omenasoseeseen (jota siis oli valmiina) hiukan vettä ja sekoitin tasaiseksi. 

Kaksi viikon omenapiirakoista oli tehty ilman kananmunaa ja kahdessa täyte oli vuoan pohjalla ja taikina omenoiden päällä. Vielä voisi kokeilla pullataikinapohjaan leivottua omenapiirakkaa ja american pie -tyyppistä kuoritaikinaa, siinäpä sitten olisi monella tyylillä tehtyä.

Omenamurupaistos

Tämä on sama resepti kuin mustaherukkapaistoksessa, mutta nyt murusekoitus on lähempänä alkuperäistä reseptiä ja mustaherukan tilalla omenaa. Tarkemmin edellistä reseptiä tarkastellessani huomaan, että nyt on syytä kirjoittaa koko ohje uudestaan, sen verran eroja on ja tämän kertainen herkku oli paljon onnistuneempi.

125g margariinia

1dl 4viljan hiutaleita

1dl mantelilastuja

1dl vehnäjauhoja

1tl vaniljasokeria

1dl sokeria

1tl leivijauhetta

1rkl hasselpähkinärouhetta

4-5 omenaa

1tl kanelia

fariinisokeria

1. Paloittele omenat, asettele vuokaan, ripottele päälle hieman fariinisokeria ja kaneli.

 

2. Sulata margariini kattilassa, sekoita joukkoon loput ainekset.

 

3. Levitä seos omenoiden päälle. Paista 200 oC uunissa n. 20 minuuttia.

Valmis nautittavaksi, vain vaniljakastike puuttuu.

Tätä käytin, ei aavistusta, mikä lajike.

Vihdoin hoksasin, mikä tässä aina pikkaisen mättää. Ohje on siis helppo ja nopea ja maku herkullinen ilman lisukkeitakin. Mutta, teen tämän joka kerta samassa Kermansaven uunivuoassa, koska se on jotenkin niin pieni ja suloinen. Vasta nyt, tehtyäni samaan vuokaan lähes kymmenen kertaa, oivalsin, että sehän on liian pieni! Tättärää! Ehkä pikkuisen hidas sytytys...

Ongelma siis on, että muruseoksesta tulee todella paksu ja jäähdyttyään kova. Jäähtyneen paistoksen leikkaaminen on vaikeaa ja omenaa tai mustaherukkaa tuntuu olevan liian vähän. Ratkaisu on käyttää esim. Pyrexin lasivuokaa, jolloin pohjalle saa levitettyä marjat tai hdelmät ja päälle murusteltua ohuelti muruseosta. Kuinka yksinkertaista ja järkevää.

Omena-puolukkakakku

Nyt seuraa useampi leivontaohje. Flunssaa on yritetty estää ja kestää leivonnaisten avulla ja viime viikolla tulikin kolme omenaista ohjetta kokeiltua. Ensimmäinen ohje on hesarista ja reseptikirjassa on päiväys 1.12.2005, mikä selittää kakun jouluisen maun. En arvannut etukäteen, että lopputulos olisi millään tavalla jouluinen, mutta tämä on hyvä ohje siis tuonne joulukuulle.

Omena-puolukkakakku

2dl kermaviiliä (huom. itse käytin luonnon jogurttia)

2dl omenasosetta

2dl jäisiä puolukoita

3dl sokeria

1 1/2dl sulaa margariinia

5dl vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

2tl kardemummaa

1 1/2 tl neilikkaa (ei ollut)

1 1/2 tl kanelia

1. Voitele ja korppujauhota vuoka. Uuni 175 astetta

2. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi ja kaada vuokaan.

3. Paistan. 1h. Tarkista kypsyys kakun keskeltä esim. raa'an spagetin avulla.

Uunissa

 

Luultavasti hesarissa oli tarkemmat työvaiheet, mutta kun olen tuon käsin ylös kirjoittanut, olen tiivistänyt tuohon vain oleellisen.

Taikinaa tuli niin paljon, että kaikki ei mahtunut käyttämääni silikonivuokaan, joten sain kakun seuraksi neljä muffinsia.

Muffinsi

 

 Ostin vuoan vuosi pari sitten jostain Anttilan poistolaarista. Aika vähällä käytöllä on ollut, vaikka siinä on kiva kukkakuvio ja vuoka on tosi kätevä. Taikinaa se ei tosin vedä kovin paljon, nytkin olisi varmasti ollut järkevää tehdä kymmenen muffinsia neljän sijaan. Paistamiseen käytin 1h 15min ja silti keskusta oli vähän löysä. Tai oikeastaan löysä on väärä sana, pikemminkin tiivis. Siis sellainen, että kakku ei päässyt kohoamaan tarpeeksi, koska taikinamassa oli liian raskas. Siinä mielessä muffinsit onnistuivat paremmin.

Silikonivuoka

 

Valmis kakku

Kakun kuviota

Kakun leipomisen inspiraationa toimi kassillinen omenoita ja jääkaapissa odottavat puolukat. Käytettävissä ei ollut kananmunia, ja aika monessa muussa ohjeessa niitä tarvitaan. 

Valmista sosetta ei siis ollut ja puolukat eivät olleet jäisiä. Tein omenasosetta nopeasti mikrossa ja soseuttamalla pehmenneet omenat sauvasekoittimella. Sokeria ei ollut lisätty kumpaankaan ei omenaan eikä puolukkaan, joten poikkeuksellisesti noudatin reseptin sokerimäärää. Puolukoita käytin muuten 3dl kahden sijaan. Jos puolukoita on soseutettu 2dl riittää hyvin, omani olivat kokonaisia. 

Lopputulos oli todellakin jouluinen ilman neilikkaakin. Ehkä kermaviili antaa kakulle enemmän hapokkuutta kuin käyttämäni luonnonjogurtti, mutta minkäs teet kun kermaviiliä ei ollut käytettävissä ja jollain se piti korvata. 

Parempi vuoka olisi varmaankin perinteinen kuivakakkuvuoka, siis sellainen, jossa on reikä keskellä. Silloin tunnin paistoaika varmaankin riittää.   

Amerikkalaiset pannukakut

Olen todella huono tekemään lettu- ja pannaritaikinoita. Luulisi, että tämän taidon olisi oppinut jo tähän ikään mennessä, mutta ei. Joka ikinen kerta kaikkien aineiden määrät ja suhteet on tarkistettava jostain reseptistä. Seuraavalla kerralla ei enää muista, mikä resepti olikaan se hyvä ja mikä ei niin hyvä ja lopputulos on aina just sellanen kun sattuu tulemaan.

Tämän reseptin toteuttaminen on ollut mielessä useampaankin kertaan, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi ihan ex tempore, kun kauppareissulla piimääkin ostettiin ja muutenkin ainekset olivat kasassa. Ohje on Olivia-lehdestä ja ilmeisesti alunperin jo useamman vuoden takaa, kun eräässä blogissa tähän törmäsin ajat sitten. Joten ohje kaikkineen on täältä, mutta kopsaan sen tähänkin pääpiirteittäin

Amerikkalaiset pannukakut

Taikina:
7 dl piimää
2 kananmunaa
50 g sulatettua voita tai margariinia
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa

1. Riko kananmunat yksitellen piimän joukkoon. Vatkaa tasaiseksi.
2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sooda. Ripottele seos piimä-munaseoksen joukkoon vähitellen ja koko ajan vatkaten, niin ettei taikinaan synny jauhopaakkuja. Lisää sokeri tai hunaja, vaniljasokeri ja suola. Sekoita. Anna taikinan levähtää 5–10 minuuttia ennen paistamista.
3. Kuumenna pieni valurautapannu (halkaisija noin 15 senttiä) kuumaksi. Lisää pannulle noin kaksi teelusikallista voita. Kaada pannulle noin desilitra taikinaa. Paista kunnes pinta alkaa kuplia ja hyytyä reunoilta. Käännä pannukakku notkealla lastalla ja paista toiselta puolelta pari minuuttia. Nosta pannukakut lautaselle. Peitä foliolla.
4. Pienennä lämpötilaa. Lisää nokare voita ja paista loput pannukakut ensimmäisen tavoin. Nosta pannukakut pinoon lautaselle ja peitä alumiinifoliolla, jolloin ne pysyvät lämpiminä tarjoiluhetkeen.

Itse en muuten huomannut, missä välissä ohjeen 50g voita lisättiin taikinaan, joten en tullut sitä lisänneeksi. Varmaan kannattais kuitenkin lisätä, eikös ne Amerikan herkut aika rasvaisia tuppaa olemaan. Mutta hyvin toimi siis ilmankin. Hunajan puutteessa käytin sokeria, mutta hunaja antaisi varmaan ylellisemmän maun pannariin. Taikina oli todellakin helppo tehdä ja paistaminenkin melko nopeaa, kun pannareita tuli 12 kpl.

Jos toinen puoli näyttää tältä...

...niin toinen on jo lähes musta.

Uusi yritys onnistui hieman paremmin,

mutta vasta kolmas alkoi olla hyvä.
Levyä olisi kannattanut pienentää aiemmin.

Tandem-paisto

Viimeisiä viedään

Onnistunut yksilö!

 

Herkuttelua mansikkasoseen, kiiwin ja siirapin kera

Palanut pannari sai kuorrutteen suklaavanukkaasta sekä
mansikka- ja omenasoseesta

12 kpl valmiina!

Käytin tavallista valurautapannua, joten taikina pääsi leviämään melko litteäksi. Pienellä lettupannulla olisi saanut varmasti pulleampia pannukakkuja. Ison koon miinuksena oli myös yhden pannukakun täyttävyys. Näitä ei jaksanut syödä kuin pari kerralla, etenkin kun täytteenä oli runsaasti tavaraa. 

Mansikkasose oli itsetekemääni ja nimenomaan sosetta eikä hilloa. Survoin kesällä osan mansikoista tuoreeltaan ja lisäsin hiukan tavallista sokeria joukkoon ja sillä hyvä. Omenasose oli äitini tekemää, mutta omani on yhtä hyvää. Päälle lorauttelin tummaa siirappia, joka sopi ihan kivasti. Jokin maustettu siirappi olisi ehdottomasti parempaa, mutta sellaista ei ollut. Olen kerran syönyt vaahterasiirappia enkä ainakaan sillä kerralla siihen erityisesti ihastunut, mutta kai niitä muitakin on. 

Ensimmäinen kaikista palanein yksilö tuli kuorrutettua valmiilla suklaavanukkaalla ja silti palanut pinta maistui läpi. Mutta eihän "hyvää" ruokaa voi poiskaan heittää! Kermavaahto tai jäätelö olisi kruunannut komeuden, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta. Tämä erä tuli pääasiassa nautittua lauantaina lounasaikaan, osa jäi sentään sunnuntaiaamuunkin ja täytyy myöntää, että ei ollut yhtään hassumpi tapa aloittaa aamua. Ja nämähän ovat piimään tehtyinä lähes terveellisiä, ainakin kun itse käytin gefilusta!

Suklaapalat

Suklaaherkkuja on ihana syödä ja usein yllättävän helppo valmistaa. En tiedä, miten suklaan voisi edes pilata, paitsi ehkä polttamalla sen pohjaan. Kovin usein en silti leivo suklaasta, mikä johtuu siitä, että yritän hieman vähentää ylenpalttista mässäilyä. Meillä käy aivan liian harvoin vieraita, joille leipoa, joten kun tuli mahdollisuus viedä leivonnaisia mukanani tarjottavaksi, tein suklaapaloja. Sain herkutella, mutta suurin osa meni muiden suihin.

Tämän reseptin kehittelin siinä leipoessani ja jo hieman vahingoista viisastuneena kirjoitin sen talteen.

Suklaapalat

100g margariinia

1,5dl sokeria

2 munaa

2dl vehnäjauhoja

1dl tummaa kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1tl kanelia

200g mietoa ranskankermaa

Kuorrutus:

1dl tomusokeria

1-2rkl tummaa kaakaojauhetta

vettä sopivasti (n.3-5rkl), jotta saa levitettyä pohjan päälle

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita (siivilöi) taikinaan. Lisää ranskankerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paista 175 C keskitasossan. 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrute. Vettä kannattaa lisätä vähitellen, mieluummin ensin liian vähän kuin liikaa. Kuorrute on sopivaa, kun se on helppo levittää suklaapalojen päälle. Koristeluun voi käyttää esim. nonparelleja, jos haluaa.

Tämä resepti on muunnos tästä. Maku on hieman keveämpi, koska oma reseptini sisältää 100g vähemmän rasvaa ja puolet vähemmän sokeria. 

 

Käytin Ehrmannin mietoa ranskankermaa, joka oli helppo sekoittaa taikinaan eikä maistunut valmiissa herkussa tunnistettavasti lainkaan. Suklaisuus vähän "kärsi" ranskankerman käytöstä, mutta sehän on helppo korjata laittamalla runsaammin kaakaojauhetta pohjaan. 

 

Itse pidän siitä, että suklaaleivonnaiset ovat meheviä, joten paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Ainakaan tuota 20 minuuttia ei kannata ylittää, itse paistoin noin 18 minuuttia eikä yhtään liian löysää ollut. Päinvastoin, olisi saanut olla ehkä minuutin vähemmänkin uunissa. 

 

Nam!

 

Sämpylöitä

Meillä tehdään kerran viikossa iso ruokakauppareissu, jolloin ostetaan viisi kassia ruokaa. Tarpeen tullen käyn lähikaupassa täydentämässä, lähinnä hedelmiä, maitoa ja leipää. Viimeisen parin viikon aikana etenkin leipävalikoima missä tahansa kaupassa on alkanut tympiä totaalisesti. Samaa vehnäjauhomössöä toisensa perään toinen toistaan kalliimpaan hintaan. Ei auta valittaminen, oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin.

Aika perinteiseen tapaan eteni tämäkin leipomiskerta. Etsin hyvän sämpyläohjeen ja sen jälkeen heittelin taikinakulhoon mitä sattui kaapista löytymään. Perus puolen litran taikinan sijaan tein litran taikinan, jotta riittää leipää pakastimeen asti. Jauhoja meni varmaan pari kiloa, ainakin kilon paketti jotain tosi rouheista sämpyläjauhoa ja siihen päälle ruis-, soija- ja vehnäjauhoja sekä kauraleseitä. Tattaria en tietenkään muistanut, mutta olihan sitä jo noissakin.

Makua antamaan laitoin auringonkukan- ja sesaminsiemeniä. Taikinan juju oli kotimainen omena, jota sain taas kassillisen kotiin kannettuna. Raastoin sekaan muutaman, n. 5-6, omenaa kuorineen. En tiedä, mikä kemiallinen reaktio tässä on taustalla, mutta omenan lisääminen leipätaikinaan mehevöittää leipää ja kuivumaan taipuvaiset sämpylätkin säilyvät tuoreenoloisina pidempään. Kumma kyllä, omenan makua tuskin huomaa, joten mistään makeasta hedelmäleivästä ei ole kyse.

Tämäkin taikina on tehty kuivahiivaan, jota suosin tuorehiivaa enemmän kätevän pakkauksen ja pitkän säilyvyyden takia. Hyvin nousee kuiviksellakin.

Valmis leivottavaksi!

12 kpl sämpyöitä valmiina uuniin

Lopusta taikinasta tuli kolme limppua

Tuoreita sämpylöitä suoraan uunista

Pellistä tulivat rajat vastaan, limput paisuivat yhdeksi möykyksi

Limpun siivu, jyväisen rouhea, makoisan pehmeä

Mitä meillä syödään?

Tätä tulee ihmeteltyä aika usein: mitä meillä oikein syödään joka päivä. Tämä oli yksi syy kirjoittaa tänne muistiin päivän ruokia, mutta aika laiskasti tätä jaksan päivittää. Eli kaikista arkisimmat viritelmät jäävät tallentamatta ja monet kohtuullisetkin ateriat unohtuvat.

Tällä viikolla on jo syöty peruna-linssiröstejä, tortilloja, curry-pannua ja makaronilaatikkoa.

Peruna-linssiröstit olivat hetken mielijohde, sunnuntailta jäi keitettyjä perunoita ja linssejä oli kaapissa. Lopputulos ok, maistui myös lapsille. Tortilloita syödään pari kolme kertaa kuussa, ovat meillä helppoa pikaruokaa ja tällä kertaa täytteenä oli pakastekasviswokkipussi, tofua, ananaspaloja ja tarjoilussa pestokastiketta ja salaattia. Nopea, maistui, nuorimmalle oli omat ruuat. Joskus voisi panostaa kunnon fajitaksiin tai burritoihin ja laitella kunnon soosit ja kastikkeet. Lähinnä nämä ovat meidän hätävararuokaa, joka maistuu varmasti kaikille ja saa tarvittaessa nopeasti pöytään.

Vihreän curry -pannun laittelin aamulla valmiiksi ennen ulkoilua ja se sisälsi perunaa, kukkakaalia, porkkanaa, tofua, créme fraichea ja vihreä curry-mausteseokse. Liian tulista ja mausteista lapsille, mutta täyttävää.

Illaksi tein makaronilaatikon, jota varioidaan meillä kenties tavanomaista enemmän. En ole koskaan tehnyt perinteistä lihamakaronilaatikkoa, ellei sitten yläasteen köksän tunnilla sellaista tehty. Olen siis hyvin estoton ja ennakkoluuloton lisäilemään lootaan vähän mitä sattuu. Tällä kertaa laatikkoon meni täysjyväcappellipastaa, soijarouhetta, kidneypapuja, aurinkokuivattua tomaattia kuutioina ja vuohenjuustoa sekä muna-maitoseos. Mausteina vain suolaa ja mustapippuria, uunissa 45min 200 asteessa. Onnistui, kaikille maistui, paitsi nuorin söi kasviskeittoa.

Oman maan satoa, jota ahkerasti käytetään.

Tällaisia meillä siis syödään normaalisti, samoja ruokia pienin muutoksin, mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Usein sattuu löytymään hyvinkin samanlaisia tuotteita päivästä ja viikosta toiseen, joten turha ihmetellä, miksi joskus ruuanlaitto tympii ja aina syödään samaa. Paha laittaa mitään uutta, jos kaapit ovat täynnä tuttua ja turvallista. Kasviksia sentään syödään ihan kiitettävästi ja nyt etenkin keittoina. Omasta maasta saa syksyn perunat ja porkkanaa ja punajuurtakin on jonkun verran. Härkäpapukin innostui loppukesästä kasvattamaan muutaman palon. Keittoon nekin menivät ja hyviä olivat.

Peruna-linssiröstit ja tattarivinkki

Viime kerrasta on taas aikaa, mutta tällä kertaa syy ei ole siinä, ettenkö olisi valmistanut mainitsemisen arvoisia ruokia. En vain ole jaksanut innostua valmistusprosessin esittelystä ja reseptien kirjoittamisesta. Kuviakin on otettu, mutta niitä ei ole siirretty koneelle ja kameran akku vetää viimeisiään.

Huomaan myös, että jos en heti kirjoita päivän ruuasta, en jaksa innostua siitä enää myöhemmin. Viime viikon ruuat tuntuvat ikivanhoilta ja epäkiinnostavilta, vaikka eihän resepti vanhene, vaikka ruoka on jo syöty.

Viime aikoina olen pyrkinyt laittamaan ruokaa, jota koko perhe voisi syödä. Haasteellista tästä tekee sen, että perheeseen kuuluu yksi alle vuoden ikäinen ja yksi hyvin nirso ruokailija. Erinäköisiä kasviskeittoja onkin tullut keiteltyä runsaasti ja viimeisen viikon sisään etenkin kasvispihvejä. Nuorin syömäri on hyvin innostunut sormiruokailusta, joten soseiden sijaan kasvikset ovat päätyneet paistumaan pannulle pihveiksi, rösteiksi ja ties miksi möykyiksi. Viimeisimpänä eiliset peruna-linssipullerot, jotka upposivat hyvin koko sakille.

Peruna-linssiröstit

n. 0,5kg keitettyä perunaa

170g vihreitä linssejä

1 muna

yrttejä

Muussataan kaikki ainekset kulhossa ja paistetaan pannulla. Dippinä käytettiin ketsuppia ja pestoa. 

Yksi mielestäni hyvä vinkki on myös jäänyt jakamatta saamattomuuden vuoksi. Itse olen muutaman kerran nyt lisännyt pitsapohjaan vehnäjauhon tilalle tattarihiutaleita. Suhde on suunnilleen 5dl vehnäjauhoja ja 1dl tattaria. Pohjasta tulee mukavan murea ja maistuva, eikä yhtään tiivis ja sitkeä niin kuin omat vehnäjauhopohjani joskus ovat. Kannattaa kokeilla! Meillä tätä päädyttiin kokeilemaan, kun kaappiin oli tattarihiutaleita ostettu. Ajatuksena oli keitellä niistä puuroa lapsille, kunnes ensimmäiset puuron jälkeen todettiin, että eihän sitä itsekään vapaaehtoisesti söisi, sen verran voimakas maku tattarissa on. Onneksi löytyi muuta käyttöä. Täytyy kokeilla myös sämpylätaikinaan.

Kultapallot kirkkaina usvan keskellä

Vadelmia...

...metsämansikoita...

...mustikoita...

...kantarellejä...

ja mustaherukoita, kaikkia samana päivänä!

 

 

 

 

 

 

 

 Onhan sitä aikaa saanut kulumaan kesän ja syksyn herkkujen parempaan talteen korjaamiseenkin. Pakastimessa on mukavasti marjoja ja paljon niitä on syöty myös tuoreeltaan sellaisenaan, maustamattomaan jogurttiin tai rahkaan sekoitettuna ja pirtelönä, yhtä maistuvia kaikissa muodoissa. Mustaherukoista mehustelin maijallisen mehua talven varalle, muut marjat ovat tallessa joko sellaisenaan tai hilloina. Kyllä kelpaa!