Andersson

Hynapsis on usein väärässä paikassa,

väärässä seurassa,

väärissä vaatteissa.

Hynapsis syö liikaa herkkuja,

liian paljon kerralla,

liian monta kertaa viikossa.

Hynapsis ajattelee liikaa,

analysoi muiden eleitä,

tekee päätelmiä,

vääriä johtopäätöksiä.

Hynapsis luulee tyrkyttävänsä

samalla, kun huomaa vetäytyvänsä.

Hynapsis on usein yksin,

tarvitsee paljon omaa tilaa ja aikaa,

jättäytyy ulkopuolelle,

ajattelee olevansa ylimääräinen.

Hynapsiksen pitäisi yrittää

ymmärtää kertoa ajatuksistaan,

laskea suojamuurejaan,

olla enemmän yhteydessä.

Tämä runo on saanut innoituksensa Claes Anderssonin runosta Andersson. Luin runon lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla ja tehtävänä oli kirjoittaa itsestään vastaava. Harmikseni en tiedä, missä silloin kirjoittamani runo on, mutta muistan siitä yhä joitain pätkiä. Tänään se alkoi taas pyöriä päässäni ja päätin kirjoittaa uuden. Runon kirjoitettuani etsin alkuperäisen Andersson-runon ja luin sen yli kymmenen vuoden jälkeen uudestaan.

Edelleen runo on mielestäni yllättävä, viiltävä ja inspiroiva. Samaan tyyliin on helppo aloittaa runoilu ja kirjoittaa itsestään. Jokaisen Andersson on varmasti erilainen, en itsekään pyrkinyt noudattamaan samaa tyyliä, vaan tein siitä omanlaiseni. Jospa tästä taas saisi inspiraatiota muihinkin uusiin teksteihin.