Pulla

Jos jotain osaan, niin leipoa pullaa. En muista siinä koskaan epäonnistuneeni ja moneen juhlaan olen kranssin jos toisenkin leiponut. En edes tiedä, millä ihmeen ilveellä niin yksinkertaisen operaation saisi pilattua. Mutta kuulemani mukaan aika moni tietää.

Itse taikinaohjeen otan aina jauhopussin kyljestä, ja vain ihan pikkiriikkisen teen omia muutoksia.

Joten omat hyväksihavaitut vinkkini tulevat tässä:

• Lisää taikinaan kourallinen rusinoita. Rusinat jättävät ilmaa ympärilleen, jolloin taikinasta ja valmiista pullasta tulee kuohkeampaa
• Taikinaan voi lisätä teelusikallisen vaniljasokeria. Itse käytän sokeria kaikkiaan vain 1,5dl ja vaniljasokeria 1-2tl
• Lisää rasva ihan loppuvaiheessa, ei puolivälissä vaan sitten, kun lisäät jauhoja enää desin tai pari
• Älä paista liikaa! Jätä mieluummin aavistuksen liian raa'aksi, pulla kuivuu nopeasti ja kuiva pulla ei ole hyvää.

Näillä opeilla on omat pullani tehty. Yleensä myös teen kranssin, jolloin kuivumisen vaara on pienempi. Pikkupullia ei ihan oikeasti kannata paistaa kymmentä minuuttia kauempaa.

Tästä tuli joulupullaa, joten kranssi sai koristeeksi punaisia kirsikoita ja raesokeria.

Kahvipöydässä tarjolla

Lopulta koko resepti, jolla tämä pulla syntyi

0,5 l laktoositonta kevymaitoa

2 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1,5 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 muna

1-2 tl vaniljasokeria

n. 1kg vehnäjauhoja

150g laktoositonta leivontamargariinia

n. 1 dl rusinoita

Valmistus vehnäjauhopussin ohjeen mukaan. Paitsi kuivahiivan kanssa hiiva sekoitetaan ensin jauhoihin. Hifistelijäthän ei kuivahiivaa käytä, mutta itse suosin sitä helppouden ja säilyvyyden vuoksi. Maussa en ole huomannut mitään eroa.

Tähän aikaan vuodesta kaikki tietysti keventävät, mutta viimeistään laskiaisena alkaa pulla taas maistua. Silloin sitä varmaan minäkin leivon seuraavan kerran. 

Raparperipiirakka vol. 2

Eilen tuli tehtyä raparperipiirakka aivan yllättäen. Uudessa Pirkka-lehdessä oli mukava ohje ja sitä piti sitten kokeilla. Tässä piirakassa pohja paistettiin ensin ja jäähtyneen pohjan päälle kaadettiin kattilassa keitelty raparperikompotti. Ohjeen mukaan koko homma oli tarkoitus kruunata jäätelöllä ja kinuskikastikkeella, mutta niitä ei tähän hätään omasta kaapista löytynyt. Mielestäni tämän piirakan voisi mainiosti tarjoilla kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Mansikat sopisivat toki myös kompotin sekaan, tai voisi tehdä mansikoista oman kompotin. Variaatiot ovatkin oman leipomiseni ydin. Pienillä muutoksilla ja lisäyksillä yhdestä perusreseptistä saa uudenlaisia herkkuja.

Kuvaa en tästä tekeleestä ottanut, koska ilman lisukkeita se oli varsin vaatimattoman näköinen. Maku oli onneksi hyvä ja rakenne miellyttävä. Tätä varioin varmasti jatkossakin.

Herkkuja, herkkuja

Voisin leipoa vaikka joka päivä, jos kaikki herkut eivät aina päätysi omaan suuhuni. Reilun viikon aikana uunissani ovat paistuneet kaneliset suklaapalat, sitruuna-marenkipiiras sekä raparperipiirakka. Sitruuna-marenkipiirakan ohjeen leikkasin talteen reseptikirjaani hesarista ja se oli aivan uusi tuttavuus. Olen aiemmin pyrkinyt välttämään liian monivaiheisia leivonnaisia, mutta tämä piiras oli helppo tehdä, vaikka täyte hieman paloikin pohjaan. Onneksi maku oli parempi kuin aiheutunut palaneen käry. Seuraavalla kerralla muistan varmasti sekoittaa täytettä koko ajan. Tästä rohkaistuneena uskallan jatkossa kokeilla monimutkaisempiakin reseptejä, jos lopputulos on yhtä herkullinen. Tässä reseptissä makea ja kirpeä yhdistyivät mitä suloisimmalla tavalla.

Leipoessani otan yleensä ohjeen esiin ja muunnan sitä sitten oman mieleni ja kaappien sisällön mukaan. Tuttuihin resepteihin saa uutta potkua mausteita vaihtelemalla. Suklaapalat saa uusia sävyjä lisäämällä taikinaan esimerkiksi chiliä tai kanelia, kuorrutteeseen saa uutta tuntumaa lisäämällä pähkinärouhetta joko valmiiden palojen päälle tai kuorrutteeseen sekoittamalla.

Raparperipiirakka oli kevään ensimmäinen. Niitä tulee juhannukseen mennessä leivottua yleensä useampia ja joka kerta vähän erilaisia. Ensimmäisestä piti tulla perinteinen, jossa raparperipalat vain levitellään helpon pohjan päälle. Viime hetkellä päädyinkin sekoittamaan palat sitruunatuorejuuston ja rahkan sekaan ja ripottelin vielä mantelia päälle. Lopputulos oli ihan hyvä, mutta perinteisempi kuin kuvittelin. Sitruunatuorejuusto olisi kaivannut lisäpotkua sitruunankuoresta ja -mehusta, tällöin lopputuloskin olisi varmasti ollut raikkaampi. Täytteeseen voisi lisätä myös yhden tai kaksi munankeltuaista ja vatkata keltuaisista marenkiä päälle, mutta nyt ei huvittanut tehdä toista marenkipiirasta heti perään.

Pohja oli helppo:

100g margariinia

2 munaa

1,5dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1dl maitoa

Kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään.

Täyte:

paljon raparperia

sokeria raparperien happamuuden mukaan

1prk sitruunatuorejuustoa

1prk maustamatonta rahkaa

Päälle mantelilastuja

Paista 200 asteisessa uunissa 25 minuuttia. 

Ehkä hieman epätasapainoinen ja kummallinen postaus, mutta mitä sitten. Kesä, ihana tekosyy herkutteluun!