Kuten tavallista

Nyt alan minäkin kirjoittaa blogia, viimeisten joukossa, kuten tavallista. Tyyliini kuuluu aina olettaa, että jokin uusi villitys menee hetkessä ohi, kun alkuinnostus lopahtaa. Olen usein väärässä näiden asioiden kanssa, kuten tavallista. En siis ole mikään trendsetteri, vaan elän pientä elämääni kaikessa rauhassa kaukana kaikesta muodikkaasta ja uudesta.

Olen aina tykännyt kirjoittaa ja harrastanutkin proosan kirjoittamista aktiivisesti jopa opiskellut sitä. Moneen vuoteen ei vain ole tuntunut olevan mitään sanottavaa, ei omasta elämästäni eikä varsinkaan mitään fiktiivistä. Aika on nyt kypsä aloittaa uudelleen vanha harrastus, löytää uusia kiinnostuksen kohteita ja ennen kaikkea löytää vanhat intohimot uudelleen.

Olen siis ollut kohta 2,5v kotona lasten kanssa ja opetellut uudenlaista elämää lapset edellä. Ehkä sekin vaikuttaa tämän aloittamiseen, halu saada jotain omaa. Niin monelta olen kuullut, kuinka tärkeä henkireikä bloggaaminen heille on, oma maailmansa. Siihen maailmaan minäkin nyt haluan mukaan, ja sitä henkireikää tässä varsinkin kaivataan.

En aio määritellä blogin aihepiiriä, vaan kirjoitan itselleni tärkeistä asioista, arkisista tapahtumista, mietteistä, iloista, elämästä, ihan mistä vain. Vähän itseänikin jännittää, mihin suuntaan tämä alkaa mennä. Toivon ainakin oman ilmaisuni kehittymistä ja ajatusten jäsentymistä epämääräisistä aavistuksista järkevään ja ymmärrettävään muotoon.

Näillä sanoilla lähdetään liikkeelle!