5. toukokuuta 2012

"Sätkyukko sätkii, sätkii..."

Voi tätä innostuksen määrää! Aiheita pyörii päässä hirmuisat määrät, jopa siinä määrin, että ehdin varmasti unohtaa suurimman osan ennen kuin saan kirjoitettua ne tänne.

Ensimmäiseksi tuli mieleen hiukan kommentoida blogin nimeä. Siihen on olemassa vissi syy. Ensinnäkin nimen valinta melkein jo esti koko blogin perustamisen, koska se on mielestäni tuhottoman vaikeaa. Aivan kuin aloittaisi romaanin kirjoittamisen nimen keksimisellä, vähemmästäkin ahdistuu. Siispä otin käteeni satunnaisen cd:n (tahdon musiikkini kosketeltavassa muodossa, ei spotifyta minulle!), joka oli yllättäen lasten levy. Siitä sitten vain ensimmäisen biisin nimi ja kas, blogini on Sätkyukko.

Samaan sarjaan kuuluu seuraava perustelu. Olen huomannut, että usein yöllä herätessäni, joko lasten huuteluun ja vielä raskaana ollessani muuten vain, päässä soi yleensä aina jokin lastenlaulu. Yöheräämiset ovat jo itsessään tarpeeksi ärsyttäviä ilman, että samalla päässä hyrisee esim. Tinga Tingan tunnusmelodia tai Nukke Nieminen. Siinä hetkessä ymmärrän olevani syvällä kotiäidin roolissa ja päätän heti seuraavana aamuna laittaa omia levyjäni tai edes radion soimaan. Pelottavaa lienee, että Fröbelin palikoiden biisit, joita tuo Sätkyukkokin siis on, ovat siitä parhaimmasta päästä, mitä normipäivän aikana tulee kuunneltua ellen erikseen panosta musiikin kuunteluun.

Ja kolmas merkitys on, että kyllä tämä kotiäitiys on usein sätkyukkona hyppimistä. Lasten tarpeiden ja rytmien kanssa eletään joka ainoa päivä aamusta iltaan. Siinä tuntee väkisinkin olonsa välillä tahdottomaksi nukeksi, joka raajat sätkien yrittää pitää arjen pyörimässä.

Tässä siis vähän pohjavirettä tälle blogille. Vaikka en halua keskittyä lapsiin, vaan löytää hieman hukassa olevan itseni, ovat lapset hyvin vahvasti läsnä minussa, ja niin sen kuuluu ollakin. Toivon kuitenkin osaavani kirjoittaa monipuolisesti löytöretkistäni mm. musiikin ja kirjallisuuden parissa, tai mitä nyt milloinkin keksin.

Blogin ilme tulee muuten varmasti kehittymään ajan myötä. En ole mitään käyttöohjeita vaivautunut lukemaan, joten yrityksen ja erehdyksen kautta on oma tyylini löytyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!