Sämpylöitä

Meillä tehdään kerran viikossa iso ruokakauppareissu, jolloin ostetaan viisi kassia ruokaa. Tarpeen tullen käyn lähikaupassa täydentämässä, lähinnä hedelmiä, maitoa ja leipää. Viimeisen parin viikon aikana etenkin leipävalikoima missä tahansa kaupassa on alkanut tympiä totaalisesti. Samaa vehnäjauhomössöä toisensa perään toinen toistaan kalliimpaan hintaan. Ei auta valittaminen, oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin.

Aika perinteiseen tapaan eteni tämäkin leipomiskerta. Etsin hyvän sämpyläohjeen ja sen jälkeen heittelin taikinakulhoon mitä sattui kaapista löytymään. Perus puolen litran taikinan sijaan tein litran taikinan, jotta riittää leipää pakastimeen asti. Jauhoja meni varmaan pari kiloa, ainakin kilon paketti jotain tosi rouheista sämpyläjauhoa ja siihen päälle ruis-, soija- ja vehnäjauhoja sekä kauraleseitä. Tattaria en tietenkään muistanut, mutta olihan sitä jo noissakin.

Makua antamaan laitoin auringonkukan- ja sesaminsiemeniä. Taikinan juju oli kotimainen omena, jota sain taas kassillisen kotiin kannettuna. Raastoin sekaan muutaman, n. 5-6, omenaa kuorineen. En tiedä, mikä kemiallinen reaktio tässä on taustalla, mutta omenan lisääminen leipätaikinaan mehevöittää leipää ja kuivumaan taipuvaiset sämpylätkin säilyvät tuoreenoloisina pidempään. Kumma kyllä, omenan makua tuskin huomaa, joten mistään makeasta hedelmäleivästä ei ole kyse.

Tämäkin taikina on tehty kuivahiivaan, jota suosin tuorehiivaa enemmän kätevän pakkauksen ja pitkän säilyvyyden takia. Hyvin nousee kuiviksellakin.

Valmis leivottavaksi!

12 kpl sämpyöitä valmiina uuniin

Lopusta taikinasta tuli kolme limppua

Tuoreita sämpylöitä suoraan uunista

Pellistä tulivat rajat vastaan, limput paisuivat yhdeksi möykyksi

Limpun siivu, jyväisen rouhea, makoisan pehmeä