Spagettipannu

Pekoniton versio miilunpolttajan spagetista.

 500g täysjyväspagettia

 1,5dl keitinvettä talteen

1 sipuli

1 prk papuja (esim. go green papumix)

suolaa

2-4dl ruokakermaa

2-3 munaa

mustapippuria

kuivattua basilikaa

1 pkt (195g) mozzarellaa

1 tomaatti

Spagetti veteen kiehumaan, merisuolaa keitinveteen. Sipuli pannulle kuullottumaan. Pavut mukaan. Keitä spagetti al denteksi, ota talteen 1,5 dl keitinvettä. Valuta spagetti ja lisää pannulle. Lisää keitinvesi, mozzarella ja tomaatti. Sekoita kulhossa kerma, munat ja mausteet. Kaada pannulle ja anna munien kypsyä. Jätä mehukkaaksi. Tarjoile heti ja mielellään juustoraasteen kera.

Itse käytin kermaa 2 dl ja 2 munaa, mutta pieni lisä kumpaankin ei haittaisi yhtään.

Pulla

Jos jotain osaan, niin leipoa pullaa. En muista siinä koskaan epäonnistuneeni ja moneen juhlaan olen kranssin jos toisenkin leiponut. En edes tiedä, millä ihmeen ilveellä niin yksinkertaisen operaation saisi pilattua. Mutta kuulemani mukaan aika moni tietää.

Itse taikinaohjeen otan aina jauhopussin kyljestä, ja vain ihan pikkiriikkisen teen omia muutoksia.

Joten omat hyväksihavaitut vinkkini tulevat tässä:

• Lisää taikinaan kourallinen rusinoita. Rusinat jättävät ilmaa ympärilleen, jolloin taikinasta ja valmiista pullasta tulee kuohkeampaa
• Taikinaan voi lisätä teelusikallisen vaniljasokeria. Itse käytän sokeria kaikkiaan vain 1,5dl ja vaniljasokeria 1-2tl
• Lisää rasva ihan loppuvaiheessa, ei puolivälissä vaan sitten, kun lisäät jauhoja enää desin tai pari
• Älä paista liikaa! Jätä mieluummin aavistuksen liian raa'aksi, pulla kuivuu nopeasti ja kuiva pulla ei ole hyvää.

Näillä opeilla on omat pullani tehty. Yleensä myös teen kranssin, jolloin kuivumisen vaara on pienempi. Pikkupullia ei ihan oikeasti kannata paistaa kymmentä minuuttia kauempaa.

Tästä tuli joulupullaa, joten kranssi sai koristeeksi punaisia kirsikoita ja raesokeria.

Kahvipöydässä tarjolla

Lopulta koko resepti, jolla tämä pulla syntyi

0,5 l laktoositonta kevymaitoa

2 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1,5 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 muna

1-2 tl vaniljasokeria

n. 1kg vehnäjauhoja

150g laktoositonta leivontamargariinia

n. 1 dl rusinoita

Valmistus vehnäjauhopussin ohjeen mukaan. Paitsi kuivahiivan kanssa hiiva sekoitetaan ensin jauhoihin. Hifistelijäthän ei kuivahiivaa käytä, mutta itse suosin sitä helppouden ja säilyvyyden vuoksi. Maussa en ole huomannut mitään eroa.

Tähän aikaan vuodesta kaikki tietysti keventävät, mutta viimeistään laskiaisena alkaa pulla taas maistua. Silloin sitä varmaan minäkin leivon seuraavan kerran. 

Domino-suklaa-pallot alias Domino pops

Jostain blogista löysin eilen ohjeen Domino-suklaapalleroihin, tai Domino popseja nämä kait ovat, mutta en enää löydä sitä. Muutamia vastaavia tuli eteen monissa blogeissa, mutta niissä tämä homma oli saatu kuulostamaan monimutkaisemmalta eikä ainesten mittasuhteetkaan olleet samat.

Alkuperäinen ohje kuulemma Sikke Sumarin ruokaohjelmasta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan valmistukseen tarvitaan 

350 g Dominoita

200 g tuorejuustoa 

suklaata

 Koe-erään käytin puolet aineista eli 175g mintunmakuisia Dominoita, 100g 5%:sta Philadelphia tuorejuustoa ja kuorrutukseen Taloussuklaata n. 80g ja valkosuklaata n. 40g.
 
 

Murskaa keksit tehosekoittimessa,

lisää tuorejuusto. Laita jääkaappiin hetkeksi.

Muotoile taikinasta pieniä palloja.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Pyörittele tai kasta pallerot suklaaseen.

Jäähdytä valmiit pallerot, jotta suklaa kovettuu. 

Voit koristella pallerot valkosuklaalla, tai nauttia ne heti.

Valkosuklaata jäi yli, joten pyöräyttelin siinä muutaman rusinan

 

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta koe-erä oli paikallaan. Näillä on tarkoitus muistaa muutamia ihmisiä tässä joulun aikaan, ja mielellään annan kaikista onnistuneimmat eteenpäin. Ihan sama, milta rupipalloilta omaan suuhun päätyvät herkut näyttävät. 

Suklaakuorrute alkoi käydä vähiin, joten muutamaan viimeiseen ei oikein kunnolla sitä riittänyt. Kauneimmat ovat paksun suklaakerroksen alla, ja vaikuttaahan se makuunkin toki. Valkosuklaan sulattamisen kanssa onkin syytä olla tarkkana. Sulattelin senkin mikrossa ja varovasti sulattelinkin, se vain meinasi silti kärvähtää. 

Oli nopeaa, vähän piti näpertää, mutta silti aika helppoa. Varsinaisen lahjaerän pallerot ymmärrän sitten laittaa suoraan pikkuruisiin konvehtimuotteihin ja tehdä palleroista ylipäänsä hieman pienempiä. Nyt satsista tuli 23 kpl, mutta seuraavasta erästä olisi tarkoitus pyöritellä 30 kpl. 

-

Koska päivän energia meni herkkujen väkertämiseen, ruoaksi oli tarjolla 

annos nuudelia, avokadoa, miniluumutomaatteja ja raejuustoa mausteenaan chiliä ja mustapippuria.

Fudge ja muita leipomuksia

Yhteen päivään mahtui monenlaista leipomista. En millään jaksa käydä kaikkia prosesseja juurta jaksain läpi, joten pikaohjeet ja kuvat saavat riittää.

Fudge

2,5 dl sokeria

50 g voita

2 dl vispikermaa

1 rkl hunajaa

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

Kaikki aineet kattilaan. Annetaan kiehua tasaisella, melko miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kun seos on sopivan paksua (testitippa kylmään veteen, jos jähmettyy -> valmista), kaadetaan pienehköön leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja annetaan jäähtyä. Säilytetään jääkaapissa.

Lisäksi laitoin sekaan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä, joita olin hieman rouhinut pienemmiksi. Nämä sekaan ennen vuokaan kaatoa. Herkkua!

Soosi kiehuu

Kuivatut pähkinät ja marjat

Soosi levitetty vuorattuun pieneen vuokaan

Fudgelevy

Piparit

Tein ensimmäistä kertaa ihan itse piparitaikinan. Ei olisi kannattanut. Onnettomampaa viritystä tuskin on ennen tavattu. Ongelman ydin taisi olla liian suuri jauhomäärä. Taikina ei pysynyt kasassa, kauliminen on mahdotonta ja vielä oltuaan useamman tunnin huoneenlämmössä taikina oli kovaa kuin kivi.

Minä kun alkuun luulin, että pahin moka olisi se, että kaapista ei löytynyt neilikkaa. Makua onnistuin saamaan vanhasta glögimausteesta, jossa oli neilikka- ja kanelitankoja sekä pomeranssinkuorta. Niitä huristelin sauvasekoittimen leikkurivehkeellä rouheeksi ja kivasti niistä makua tulikin. Kun vain piparit olisivat pysyneet kasassa.

En viitsi ohjetta kirjoittaa, kun meni ihan pipariksi, mutta ohje oli Yhteishyvän ruokalehdestä. Muuten noudatinkin sitä tarkkaan, mutta keittelin siirappia ja voita, vaikka ohjeessa näin ei neuvottu tekemään. Enpä kyllä tuon mukaan toista kertaa tee.

Mureneva taikina

Tarkkaa puuhaa

Haljennut sydän saatiin kasaan sokerikuorrutteella ja koristeilla

Paljon koristeita!

 Pitsa

Pohjan teki mies. Vehnäjauhoja, kuivahiivaa, vettä, mausteita. Paksu pannupitsapohja.

Täytteessä tomaattipyrettä, paistettuja herkkusieniä ja cashewpähkinöitä, tomaattia, ananasta ja paljon mozzarellaa. Uunissa parikymmentä minuuttia 225 asteessa. Riittoisa, täyttävä ja maistuva.

Kun ei vaan jaksa...

Tämän laitan tänne vanhojen aikojen muistoksi. Olen täälläkin joskus ihmetellyt, mitä ihmettä meillä ennen syötiin. Vastaus on tässä:

Eriskummallisia kokoelmia ja erilaisia yhdistelmiä kaappien kätköistä. Tässä annoksessa 2 keitettyä munaa, höyrytettyä parsakaalia, kurkumassa paistettua tofua, cashew-pähkinöitä ja tomaattia. Ihan jees, mutta ei kovin kätevää näin lapsiperheen arjessa.


Vaikka yritinhän siis vauvallekin koota oman annoksen, kas näin:

Huomaa mehevä kananmuna!

Harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa vielä klassisemmasta viritelmästä eli nuudelia, raejuustoa ja luumutomaattia, päälle ketsuppia ja pippuri-chilimaustetta. Nälkä lähtee, varsinaista ravintoa köyhälti.

Joten suuntaus on ihan oikeasti parempaan, vaikka ei sitä aina uskoisi.

Papupyörykät ja suklaavanukas

Eilen pitkästä aikaa tuli äkillinen tarve päästä kokeilemaan jotain uutta. Mielessäni aloin pohtia pavuista tehtyjä pyöryköitä ja sainkin sopivan kuuloisen reseptin kasaan, mutta silti oli ensin googlattava, miten muut ovat vastaavia tehneet. Parin blogin ohjeiden tutkimisen totesin, että omani oli hyvin samantyyppinen eli varmasti toteutuskelpoinen. Hommiin siis.

Kahden pavun pyörykät

n. 14kpl 

1 prk (285g) kidneypapuja

1 prk (285g) isoja valkoisia papuja

2 valkosipulin kynttä

mustapippuria

cayennepippuria

2-3 rkl öljyä

2-3 rkl perunahiutaleita

Kaikki ainekset sekaisin. Itse käytin sauvasekoitinta, joka ei ollut kätevin mahdollinen työkalu, mutta muussasi suurimmat kokkareet. Sattumia jäi ja sai jäädäkin. Pannulle reilusti öljyä ja pyörykät paistumaan. Tästä massasta oli helppo pyöritellä palleroita jos jonkin kokoisia. Itse tein vähän isompia ja muutaman pienemmän ja tykkäsin pienemmistä enemmän. Paistuivat tasaisemmin ja tietenkin nopeammin.

Valmistus oli todella nopeaa ja helppoa. Valkosipuli maistui voimakkaasti ja cayennea oli vähän liikaa taaperon makuun. Mausteet olivat myös jääneet epätasaisesti taikinaan, joissain kohdissa maistui reilusti ja joissain sopivasti. 

Papupyörykät jasmiiniriisin kanssa

 Pyörykät tarjoiltiin jasmiiniriisin kanssa ja sekoittelinpa kaveriksi jonkinlaisen dipinkin. Dippi oli tomaattipyrepohjainen ja kaikesta maustamisesta huolimatta pyre maistui läpi aivan liikaa. Ohjetta en viitsi laittaa, kun ei sitä kannattaisi kuitenkaan kokeilla. 

___

Jälkkäriksi oli suklaavanukasta, jota oli pakko kokeilla vanukasmaisen maitokiisselin houkuttelemana. Tähänkin katsoin vähän ohjetta, mutta pidin oman pääni ja alkuperäisen suunnitelmani ja toteutin vanukkaan ilman ohjetta. Tämä se vasta olikin helppo ja nopea tehdä, kuinkas muuten.

Suklaavanukas

0,5l kevytmaitoa

4-5 rkl maissitärkkelystä

1-2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

(ripaus kanelia)

Kuivat aineet sekaisin kattilaan, maito päälle. Keitetään koko ajan vispaten, kunnes seos sakenee. Valmis. 

Jos vanukasta ei nautita heti, ripottele päälle sokeria. 

Suklaavanukas

Kuva on mitä kammottavin, mutta tuon näköistähän siitä tuli. Rehellisyyden nimissä myös on sanottava, että kaneli ei tässä yhteydessä sopinut suklaan kanssa kovin hyvin yhteen, joten seuraavalla kerralla jätän ylimääräiset mausteet pois. Seuraava kerta kun on aivan varmasti tulossa, niin helppoa vanukkaan valmistaminen oli ja maku oli pehmeän suklainen. 

Simppelit soijapihvit ja klassinen kerroskiisseli

Teinpä pitkästä aikaa soijarouhepihvejä. Muuten resepti on perussimppeli, mutta tulinpa kokeilleeksi, mitä tapahtuu, kun vehnäjauhot korvaa perunahiutaleilla. Eihän siinä ihmeempiä tapahtunut. Taikinan rakenteesta tuli hyvä, pihvit oli helppo paistaa ja valmiit pihvit olivat meheviä. 

Vehnäjauhojen kanssahan voi käydä niin, että joko niitä lisää liikaa, jolloin lopputulos on jauhoinen, tai liian vähän, jolloin paistaminen on mahdotonta taikinan hajoillessa pitkin pannua. Joten tässä huushollissa suositaan jatkossa perunahiutaleita sidosaineena vehnäjauhojen sijaan.

Simppelit soijarouhepihvit

3dl soijarouhetta

n. 3dl kiehuvaa vettä

1rkl soijakastiketta

2 porkkanaa

1 sipuli

tuoretta korianteria

persiljaa 

basilikaa

1tl paprikajauhetta

1/2tl mustapippuria

1dl perunahiutaleita

1. Soijat kulhoon ja kiehuva vesi päälle. Joukkoon soijakastike, sekoita. Anna imeytyä.
2. Raasta porkkanat ja silppua sipuli ja tuoreet yrtit. Sekoita kaikki soijarouheen sekaan.
3. Lisää perunahiutaleet ja sekoita taikinaksi. Lisää tarvittaessa vettä.
4. Muotoile pannulle pihveiksi ja paista öljyssä molemmin puolin. Itse otin ruokalusikallisen taikinaa, painelin littanaksi ja laitoin pannulle paistumaan. Pannulla vielä voi lastalla tasoitella, jos haluaa.

Tällä kertaa käytin mausteena vain korianteria, joten maku oli melko lievä, ei sentään ihan mauton. Ehdottomasti kannattaa lisätä persiljaa ja/tai basilikaa tai muuta tuoretta yrttiä oman maun mukaan, esim. puolisen ruukullista per yrtti.

Nämä pihvit sopisivat oikein hyvin hampurilaisen väliin. Oli muutenkin kiva taas onnistua pihvien kanssa, tuoreessa muistissa kun vielä on katastrofi á la karibialaiset tofupihvit...

Taikinamassa

Pannulla paistumassa

Illalla tuli vielä herkuttelun tarve, joten ei muuta kuin vanhat kotitaloustunnin opit käyttöön ja kerroskiisselin keittoon.

Ensin punaviinimarjakiisseli omista marjoista.

Marjoja noin 9dl kiehuvaan veteen, keitellään kunnes mehut on saatu irti, siivilöidään kuoret, sokeria sekaan, kiehautus ja valmis

Maitokiisseli maissitärkkelyspurkin kyljestä.

5dl maitoa

4-5rkl maissitärkkelystä

1rkl sokeria

1tl vanilliinisokeria (itse käytin 1rkl vaniljasokeria)

Mittaa maito ja maissitärkkelys kattilaan. Kuumenna samalla sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Keitä miedolla lämmöllä 2-3 min koko ajan sekoittaen. Ota kattila pois liedeltä ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi.

Alla maito- ja päällä punaviinimarjakiisseli

 Omasta kiisselistäni tuli paksua, jopa vanukasmaista. Eihän se makuun vaikuttanut, kun ei pohjaan palanut, ja itse tavallaan pidin kiinteästä, lohkeilevasta olomuodosta. Taapero sen sijaan ei vakuuttunut, että kyseessä olisi herkkujälkiruoka, vaan lusikoi sisuksiinsa pelkästään happamen puoleista marjakiisseliä.

Parhaimmillaan kiisselit ovat kerroksittain aseteltuina ja yhdessä suuhun lapottuina. Marjakiisselin kirpeys tasapainottaa maitokiisseliä ja kokonaisuudesta saisi vielä juhlavamman pienellä kermavaahtonokareella annoksen pinnalla.