Suklaapalat

Suklaaherkkuja on ihana syödä ja usein yllättävän helppo valmistaa. En tiedä, miten suklaan voisi edes pilata, paitsi ehkä polttamalla sen pohjaan. Kovin usein en silti leivo suklaasta, mikä johtuu siitä, että yritän hieman vähentää ylenpalttista mässäilyä. Meillä käy aivan liian harvoin vieraita, joille leipoa, joten kun tuli mahdollisuus viedä leivonnaisia mukanani tarjottavaksi, tein suklaapaloja. Sain herkutella, mutta suurin osa meni muiden suihin.

Tämän reseptin kehittelin siinä leipoessani ja jo hieman vahingoista viisastuneena kirjoitin sen talteen.

Suklaapalat

100g margariinia

1,5dl sokeria

2 munaa

2dl vehnäjauhoja

1dl tummaa kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1tl kanelia

200g mietoa ranskankermaa

Kuorrutus:

1dl tomusokeria

1-2rkl tummaa kaakaojauhetta

vettä sopivasti (n.3-5rkl), jotta saa levitettyä pohjan päälle

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita (siivilöi) taikinaan. Lisää ranskankerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paista 175 C keskitasossan. 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrute. Vettä kannattaa lisätä vähitellen, mieluummin ensin liian vähän kuin liikaa. Kuorrute on sopivaa, kun se on helppo levittää suklaapalojen päälle. Koristeluun voi käyttää esim. nonparelleja, jos haluaa.

Tämä resepti on muunnos tästä. Maku on hieman keveämpi, koska oma reseptini sisältää 100g vähemmän rasvaa ja puolet vähemmän sokeria. 

 

Käytin Ehrmannin mietoa ranskankermaa, joka oli helppo sekoittaa taikinaan eikä maistunut valmiissa herkussa tunnistettavasti lainkaan. Suklaisuus vähän "kärsi" ranskankerman käytöstä, mutta sehän on helppo korjata laittamalla runsaammin kaakaojauhetta pohjaan. 

 

Itse pidän siitä, että suklaaleivonnaiset ovat meheviä, joten paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Ainakaan tuota 20 minuuttia ei kannata ylittää, itse paistoin noin 18 minuuttia eikä yhtään liian löysää ollut. Päinvastoin, olisi saanut olla ehkä minuutin vähemmänkin uunissa. 

 

Nam!

 

Sämpylöitä

Meillä tehdään kerran viikossa iso ruokakauppareissu, jolloin ostetaan viisi kassia ruokaa. Tarpeen tullen käyn lähikaupassa täydentämässä, lähinnä hedelmiä, maitoa ja leipää. Viimeisen parin viikon aikana etenkin leipävalikoima missä tahansa kaupassa on alkanut tympiä totaalisesti. Samaa vehnäjauhomössöä toisensa perään toinen toistaan kalliimpaan hintaan. Ei auta valittaminen, oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin.

Aika perinteiseen tapaan eteni tämäkin leipomiskerta. Etsin hyvän sämpyläohjeen ja sen jälkeen heittelin taikinakulhoon mitä sattui kaapista löytymään. Perus puolen litran taikinan sijaan tein litran taikinan, jotta riittää leipää pakastimeen asti. Jauhoja meni varmaan pari kiloa, ainakin kilon paketti jotain tosi rouheista sämpyläjauhoa ja siihen päälle ruis-, soija- ja vehnäjauhoja sekä kauraleseitä. Tattaria en tietenkään muistanut, mutta olihan sitä jo noissakin.

Makua antamaan laitoin auringonkukan- ja sesaminsiemeniä. Taikinan juju oli kotimainen omena, jota sain taas kassillisen kotiin kannettuna. Raastoin sekaan muutaman, n. 5-6, omenaa kuorineen. En tiedä, mikä kemiallinen reaktio tässä on taustalla, mutta omenan lisääminen leipätaikinaan mehevöittää leipää ja kuivumaan taipuvaiset sämpylätkin säilyvät tuoreenoloisina pidempään. Kumma kyllä, omenan makua tuskin huomaa, joten mistään makeasta hedelmäleivästä ei ole kyse.

Tämäkin taikina on tehty kuivahiivaan, jota suosin tuorehiivaa enemmän kätevän pakkauksen ja pitkän säilyvyyden takia. Hyvin nousee kuiviksellakin.

Valmis leivottavaksi!

12 kpl sämpyöitä valmiina uuniin

Lopusta taikinasta tuli kolme limppua

Tuoreita sämpylöitä suoraan uunista

Pellistä tulivat rajat vastaan, limput paisuivat yhdeksi möykyksi

Limpun siivu, jyväisen rouhea, makoisan pehmeä

Mitä meillä syödään?

Tätä tulee ihmeteltyä aika usein: mitä meillä oikein syödään joka päivä. Tämä oli yksi syy kirjoittaa tänne muistiin päivän ruokia, mutta aika laiskasti tätä jaksan päivittää. Eli kaikista arkisimmat viritelmät jäävät tallentamatta ja monet kohtuullisetkin ateriat unohtuvat.

Tällä viikolla on jo syöty peruna-linssiröstejä, tortilloja, curry-pannua ja makaronilaatikkoa.

Peruna-linssiröstit olivat hetken mielijohde, sunnuntailta jäi keitettyjä perunoita ja linssejä oli kaapissa. Lopputulos ok, maistui myös lapsille. Tortilloita syödään pari kolme kertaa kuussa, ovat meillä helppoa pikaruokaa ja tällä kertaa täytteenä oli pakastekasviswokkipussi, tofua, ananaspaloja ja tarjoilussa pestokastiketta ja salaattia. Nopea, maistui, nuorimmalle oli omat ruuat. Joskus voisi panostaa kunnon fajitaksiin tai burritoihin ja laitella kunnon soosit ja kastikkeet. Lähinnä nämä ovat meidän hätävararuokaa, joka maistuu varmasti kaikille ja saa tarvittaessa nopeasti pöytään.

Vihreän curry -pannun laittelin aamulla valmiiksi ennen ulkoilua ja se sisälsi perunaa, kukkakaalia, porkkanaa, tofua, créme fraichea ja vihreä curry-mausteseokse. Liian tulista ja mausteista lapsille, mutta täyttävää.

Illaksi tein makaronilaatikon, jota varioidaan meillä kenties tavanomaista enemmän. En ole koskaan tehnyt perinteistä lihamakaronilaatikkoa, ellei sitten yläasteen köksän tunnilla sellaista tehty. Olen siis hyvin estoton ja ennakkoluuloton lisäilemään lootaan vähän mitä sattuu. Tällä kertaa laatikkoon meni täysjyväcappellipastaa, soijarouhetta, kidneypapuja, aurinkokuivattua tomaattia kuutioina ja vuohenjuustoa sekä muna-maitoseos. Mausteina vain suolaa ja mustapippuria, uunissa 45min 200 asteessa. Onnistui, kaikille maistui, paitsi nuorin söi kasviskeittoa.

Oman maan satoa, jota ahkerasti käytetään.

Tällaisia meillä siis syödään normaalisti, samoja ruokia pienin muutoksin, mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Usein sattuu löytymään hyvinkin samanlaisia tuotteita päivästä ja viikosta toiseen, joten turha ihmetellä, miksi joskus ruuanlaitto tympii ja aina syödään samaa. Paha laittaa mitään uutta, jos kaapit ovat täynnä tuttua ja turvallista. Kasviksia sentään syödään ihan kiitettävästi ja nyt etenkin keittoina. Omasta maasta saa syksyn perunat ja porkkanaa ja punajuurtakin on jonkun verran. Härkäpapukin innostui loppukesästä kasvattamaan muutaman palon. Keittoon nekin menivät ja hyviä olivat.

Peruna-linssiröstit ja tattarivinkki

Viime kerrasta on taas aikaa, mutta tällä kertaa syy ei ole siinä, ettenkö olisi valmistanut mainitsemisen arvoisia ruokia. En vain ole jaksanut innostua valmistusprosessin esittelystä ja reseptien kirjoittamisesta. Kuviakin on otettu, mutta niitä ei ole siirretty koneelle ja kameran akku vetää viimeisiään.

Huomaan myös, että jos en heti kirjoita päivän ruuasta, en jaksa innostua siitä enää myöhemmin. Viime viikon ruuat tuntuvat ikivanhoilta ja epäkiinnostavilta, vaikka eihän resepti vanhene, vaikka ruoka on jo syöty.

Viime aikoina olen pyrkinyt laittamaan ruokaa, jota koko perhe voisi syödä. Haasteellista tästä tekee sen, että perheeseen kuuluu yksi alle vuoden ikäinen ja yksi hyvin nirso ruokailija. Erinäköisiä kasviskeittoja onkin tullut keiteltyä runsaasti ja viimeisen viikon sisään etenkin kasvispihvejä. Nuorin syömäri on hyvin innostunut sormiruokailusta, joten soseiden sijaan kasvikset ovat päätyneet paistumaan pannulle pihveiksi, rösteiksi ja ties miksi möykyiksi. Viimeisimpänä eiliset peruna-linssipullerot, jotka upposivat hyvin koko sakille.

Peruna-linssiröstit

n. 0,5kg keitettyä perunaa

170g vihreitä linssejä

1 muna

yrttejä

Muussataan kaikki ainekset kulhossa ja paistetaan pannulla. Dippinä käytettiin ketsuppia ja pestoa. 

Yksi mielestäni hyvä vinkki on myös jäänyt jakamatta saamattomuuden vuoksi. Itse olen muutaman kerran nyt lisännyt pitsapohjaan vehnäjauhon tilalle tattarihiutaleita. Suhde on suunnilleen 5dl vehnäjauhoja ja 1dl tattaria. Pohjasta tulee mukavan murea ja maistuva, eikä yhtään tiivis ja sitkeä niin kuin omat vehnäjauhopohjani joskus ovat. Kannattaa kokeilla! Meillä tätä päädyttiin kokeilemaan, kun kaappiin oli tattarihiutaleita ostettu. Ajatuksena oli keitellä niistä puuroa lapsille, kunnes ensimmäiset puuron jälkeen todettiin, että eihän sitä itsekään vapaaehtoisesti söisi, sen verran voimakas maku tattarissa on. Onneksi löytyi muuta käyttöä. Täytyy kokeilla myös sämpylätaikinaan.

Kultapallot kirkkaina usvan keskellä

Vadelmia...

...metsämansikoita...

...mustikoita...

...kantarellejä...

ja mustaherukoita, kaikkia samana päivänä!

 

 

 

 

 

 

 

 Onhan sitä aikaa saanut kulumaan kesän ja syksyn herkkujen parempaan talteen korjaamiseenkin. Pakastimessa on mukavasti marjoja ja paljon niitä on syöty myös tuoreeltaan sellaisenaan, maustamattomaan jogurttiin tai rahkaan sekoitettuna ja pirtelönä, yhtä maistuvia kaikissa muodoissa. Mustaherukoista mehustelin maijallisen mehua talven varalle, muut marjat ovat tallessa joko sellaisenaan tai hilloina. Kyllä kelpaa!

Kaalilaatikkoa ja punaherukka-marenkitorttua

Nämä tuli tehtyä pari päivää sitten, mutta kerrankin olin fiksu ja kirjoitin reseptit talteen. Nämä olivat oikeasti onnistuneita ja hyviä, suosittelen kokeilemaan!

Kaalilaatikkoa tulee tehtyä suunnilleen kerran vuodessa, joskus kaksi. Nyt oli pakko, kun kaapissa oli iso kaali. Samoin jälkiruokaherkku oli ikäänkuin pakko tehdä, sillä samaisesta jääkaapista löytyi myös kennollinen eräpäivänsä kohdanneita munia ja pakastimesta runsaasti punaherukoita. Kerrankin meidän kaapeista löytyi siis kunnon aineksia, joista tehdä kunnon ruokaa, ja ihan suunnittelematta.
Kaalilaatikon ohjeen kehittelen sitä tehdessäni, joskin aiemmin olen joitain ohjeitakin katsonut ja jotain tämän tyyppistä ne yleensä ovat, paitsi että omassani on soijarouhetta jauhelihan sijaan.

Kaalilaatikko

n.1,7 kg kaalia

2dl puuroriisiä

2dl tummaa soijarouhetta

2 porkkanaa

2 sipulia

2,5dl ruokakermaa (15%)

1,5tl suolaa

rouhittua mustapippuria

siirappia

kasvisliemikuutio

Pilkoin kaalit wokkipannulle kypsymään ja kaadoin sekaan tilkan vettä. Samalla laitoin puuroriisit kiehumaan kattilaan ja heitin sekaan suolattoman kasvisliemikuution, sekä soijarouheet turpoamaan omaan kulhoonsa. 

Soijarouhe turpoamassa

Kaalit wokkipannulla

Riisit kattilassa

Soijarouheet pannulle

Porkkanat odottamassa vuoroaan

Sipulit pilkottuna

Kaalilaatikko menossa uuniin

Kuorin ja pilkoin porkkanat ja sipulit, minkä jälkeen lisäsin ne pannulle kaalin sekaan. Maustoin soijarouheen suolalla ja pippurilla. Kääntelin kasviksia pannulla, jotta ne kypsyisivät tasaisesti, lisäsin hiukan pippuria ja suolaa. Valutin soijarouheesta ylimääräiset vedet pois ja sekoitin ne pannulle kaalin joukkoon. Riisien kypsyttä aloin kaadella uunivuokaan vuoron perään kasviksia ja riisiä. Sekoitin kaikki aineet vuoassa kunnolla sekaisin, kaadoin siirappia ja sekoitin uudelleen. Siirappia meni arviolta puolisen desiä. Päällimmäiseksi kerma ja vielä muutaman siirappiraita ja koko komeus uuniin tunniksi 200:n asteeseen.

Valmis ja jo osin syöty laatikko

Jos olisi ollut niin korppujauhoja olisin vielä ripotellut päälle, mutta hyvä tuli näinkin. Maistui todella hyvältä, kaali oli kypsää ja laatikko pehmeää. Joskus olen tehnyt sen virheen, että yritän tehdä terveellistä ja jättänyt siirapin pois. Ei kannata. Siirappi pehmentää kaalin maun eikä lopputulos ilman sitä ole todellakaan sama. Hieman pelkäsin onko kermaa riittävästi, mutta tuo määrä oli juuri sopiva, laatikko ei kuivunut mutta ei myöskään uinut nesteessä. Vain puolukkasurvos jäi puuttumaan.

Punaherukka-marenkitorttu

Tämä on suoraan Pirkka-lehdestä, joten en jaksa kopioda reseptiä. Otsikko toimii linkkinä.

Kuva reseptistä, en saa käännettyä oikein päin

Puolukat kattilassa

Taikinan nyppimistä

Marengit tortun päälle ja uuniin

Valmis torttu

Kerrokset näyttävät hyviltä

Muuten noudatin ohjetta, mutta marjoja oli desin pari enemmän, kun en tarkkaan mitannut. Reseptissä käytettiin maissitärkkelystä kiisselin suurustamiseen, mutta itse käytin perunajauhoja. En ole maissitärkkelystä koskaan käyttänyt, mutta lopputuloksen perusteella arvelisin, että sitä käytetään enemmän kuin perunajauhoja. Kiisselistä tuli todella tömäkkää, kun käytin 4rkl perunajauhoa, vähempikin olisi riittänyt. Unohdin myös lisätä 1 rkl voita kiisseliin, tuskin kovin paha moka. Mantelilastuja en myöskään ripotellut pinnalle. Käyttämäni irtopohjainen kakkuvuoka sopi tähän hyvin, koska silloin tortun kerrokset tulevat näyttävästi esiin tarjoiltaessa.

Tämä torttu kannattaa todellakin tarjota jäähtyneenä, kuten reseptissä neuvotaan. Itse en tietenkään malttanut odottaa jäähtymistä, vaan maistelin torttua jo lämpimänä. Marenki maistuu liiaksi kananmunalta lämpimänä, mutta ongelma poistuu jäähtymisen myötä. Täyte on melko kirpakka, joten siihen voi halutessaan jonkin verran lisätä sokeria. Itse lorautin päälle hieman kinuskikastiketta, joka käy punaherukan kanssa hyvin yksiin.

Mustikkapiirakka talkkunapohjaan

Tässä nyt tämä talkkunapohjainen piirakkaohje. Hieman on erilainen tämä kuin Herkku talkkuna -paketin kyljessä. Alkuperäisessä ohjeessa oli 4dl vehnäjauhoja ja 1dl talkkunaa, mutta vehnäjauhot loppuivat tuossa 3,5 desin kohdalla, joten oli sovellettava. Alkuperäinen ohjeisti laittamaan sokeria 2dl, mutta pihistelin puolikkaan desin pois, koska talkkunan maku on makeampi kuin vehnäjauhon.

 Mustikkapiirakka

150g margariinia

1,5dl sokeria

1 muna

3,5dl vehnäjauhoja

1,5dl talkkunajauhoja

1tl leivinjauhetta

5dl mustikoita

1rkl perunajauhoa

hiukan sokeria

Sulatetaan margariini ja sekoitetaan siihen sokeri. Lisätään muna sekä jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Veivataan tasaiseksi ja levitetään piirakkavuokaan (esim. halkaisija 23cm). Sekoitetaan perunajauhot mustikoihin. Sokeria voi lisätä oman maun mukaan, sanoisin, että max 0,5dl kuitenkin. Mustikkaseos kaadetaan pohjan päälle ja piirakka uuniin 200:n asteeseen puoleksi tunniksi.

Sellainen moka tuli tuossa tehtyä, että huomasin lisätä leivinjauheen vasta ihan viimeiseksi. Ei vaikuttanut mitenkään, pohja nousi normaalisti siitä huolimatta.

Tarjoiluun suosittelen jäätelöä. Meillä oli nougatjäätelöä ja oli tosi herkkua. Itse en siis lisännyt sokeria täytteeseen eikä sitä mielestäni jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltaessa tarvitsekaan, mutta pelkiltään syötynä saattaa olla vähän hapakka.

Tapani mukaan tästä ei tietenkään ole kuvaa. Kaikkia epämääräisiä keitoksia kyllä kuvataan ja täällä jaetaan, mutta kauniista mustikkapiiraasta ei ole kuvan kuvaa, ei edes mustikkasadosta tai -pensaasta.

Kormapannu

Tämäkin viime viikkoinen kyhäelmä, yritän kaivaa muistin kätköistä olennaiset palaset.

Ennakoin vaihteeksi, joten laitoin ruoan jo aamulla valmiiksi, pidentää kivasti ulkonaoloaikaa hyvällä säällä. Alkuun suunnittelin laittavani kukkakaalia ja tofua kormakastikkeella, mutta ruoanlaiton edetessä idea kehittyi. Valmiissa pannussa oli kukkakaalia, sipulia, punaisia linssejä, tofua ja riisiä ja koko sotku näytti tältä:

 

siis todellakin sotkulta, kuva ei kaunistele mutta ei myöskään vääristä totuutta. Onneksi maku oli hyvä niin mössöisen ulosannin voi antaa anteeksi.

Homma eteni siis kutakuinkin näin.
höyrytin kukkakaalin nuput kypsiksi ja laitoin ne pannulle kuullotetun sipulin kaveriksi. Sekaan myös kuutioitu maustamaton tofu ja kormakastikeaines. Sitten mukaan vettä ja huuhdellut punaiset linssit. Lisää vettä ja riisit joukkoon. Riisit vaativat kypsyäkseen kymmenisen minuuttia, joten lämpöä sen verran, että vähän kiehuu. Mössö jäi hautumaan noin kolmeksi tunniksi olosuhteista johtuen, mutta olisi ollut valmis syötäväksi heti, kun riisit olivat kypsiä.

Aikaa valmistukseen meni puolisen tuntia. Kätevä kokki hoiteli samalla ohimennen myös pari lasta ulkoiluvalmiiksi, joten helppo ja nopea ruokalaji oli kyseessä. Aineksia meni jotakuinkin näin:

500g kukkakaalia

1 sipuli

1dl punaisia linssejä

1pss kormakastiketta

1pkt maustamatonta tofua

1dl riisiä

 Naan-leipää jäin kaipaamaan, ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Iltasella samaa ateriaa jatkettiin nuudelilla ja mausteeksi saatiin kaupasta tuoretta korianteria. Enemmään korianteria olisi kaivannut alkuperäinenkin annos, sillä kaikki veden lisääminen laimensi mausteseoksen makuja ehkä hiukan liikaa. Toisaalta mieto maku sopii näin lapsiperheeseen paremmin, itse tykkäisin vähän tujummista mauista.