22. joulukuuta 2012

Domino-suklaa-pallot alias Domino pops

Jostain blogista löysin eilen ohjeen Domino-suklaapalleroihin, tai Domino popseja nämä kait ovat, mutta en enää löydä sitä. Muutamia vastaavia tuli eteen monissa blogeissa, mutta niissä tämä homma oli saatu kuulostamaan monimutkaisemmalta eikä ainesten mittasuhteetkaan olleet samat.

Alkuperäinen ohje kuulemma Sikke Sumarin ruokaohjelmasta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan valmistukseen tarvitaan 

350 g Dominoita
200 g tuorejuustoa 
suklaata

 Koe-erään käytin puolet aineista eli 175g mintunmakuisia Dominoita, 100g 5%:sta Philadelphia tuorejuustoa ja kuorrutukseen Taloussuklaata n. 80g ja valkosuklaata n. 40g.
 
 
Murskaa keksit tehosekoittimessa,
lisää tuorejuusto. Laita jääkaappiin hetkeksi.
Muotoile taikinasta pieniä palloja.
Sulata suklaa vesihauteessa.
Pyörittele tai kasta pallerot suklaaseen.
Jäähdytä valmiit pallerot, jotta suklaa kovettuu. 
Voit koristella pallerot valkosuklaalla, tai nauttia ne heti.






Valkosuklaata jäi yli, joten pyöräyttelin siinä muutaman rusinan
 

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta koe-erä oli paikallaan. Näillä on tarkoitus muistaa muutamia ihmisiä tässä joulun aikaan, ja mielellään annan kaikista onnistuneimmat eteenpäin. Ihan sama, milta rupipalloilta omaan suuhun päätyvät herkut näyttävät. 

Suklaakuorrute alkoi käydä vähiin, joten muutamaan viimeiseen ei oikein kunnolla sitä riittänyt. Kauneimmat ovat paksun suklaakerroksen alla, ja vaikuttaahan se makuunkin toki. Valkosuklaan sulattamisen kanssa onkin syytä olla tarkkana. Sulattelin senkin mikrossa ja varovasti sulattelinkin, se vain meinasi silti kärvähtää. 

Oli nopeaa, vähän piti näpertää, mutta silti aika helppoa. Varsinaisen lahjaerän pallerot ymmärrän sitten laittaa suoraan pikkuruisiin konvehtimuotteihin ja tehdä palleroista ylipäänsä hieman pienempiä. Nyt satsista tuli 23 kpl, mutta seuraavasta erästä olisi tarkoitus pyöritellä 30 kpl. 


-
Koska päivän energia meni herkkujen väkertämiseen, ruoaksi oli tarjolla 


annos nuudelia, avokadoa, miniluumutomaatteja ja raejuustoa mausteenaan chiliä ja mustapippuria.

17. joulukuuta 2012

Fudge ja muita leipomuksia



Yhteen päivään mahtui monenlaista leipomista. En millään jaksa käydä kaikkia prosesseja juurta jaksain läpi, joten pikaohjeet ja kuvat saavat riittää.


Fudge

2,5 dl sokeria
50 g voita
2 dl vispikermaa
1 rkl hunajaa
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Kaikki aineet kattilaan. Annetaan kiehua tasaisella, melko miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kun seos on sopivan paksua (testitippa kylmään veteen, jos jähmettyy -> valmista), kaadetaan pienehköön leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja annetaan jäähtyä. Säilytetään jääkaapissa.

Lisäksi laitoin sekaan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä, joita olin hieman rouhinut pienemmiksi. Nämä sekaan ennen vuokaan kaatoa. Herkkua!

Soosi kiehuu

Kuivatut pähkinät ja marjat

Soosi levitetty vuorattuun pieneen vuokaan


Fudgelevy


Piparit

Tein ensimmäistä kertaa ihan itse piparitaikinan. Ei olisi kannattanut. Onnettomampaa viritystä tuskin on ennen tavattu. Ongelman ydin taisi olla liian suuri jauhomäärä. Taikina ei pysynyt kasassa, kauliminen on mahdotonta ja vielä oltuaan useamman tunnin huoneenlämmössä taikina oli kovaa kuin kivi.

Minä kun alkuun luulin, että pahin moka olisi se, että kaapista ei löytynyt neilikkaa. Makua onnistuin saamaan vanhasta glögimausteesta, jossa oli neilikka- ja kanelitankoja sekä pomeranssinkuorta. Niitä huristelin sauvasekoittimen leikkurivehkeellä rouheeksi ja kivasti niistä makua tulikin. Kun vain piparit olisivat pysyneet kasassa.

En viitsi ohjetta kirjoittaa, kun meni ihan pipariksi, mutta ohje oli Yhteishyvän ruokalehdestä. Muuten noudatinkin sitä tarkkaan, mutta keittelin siirappia ja voita, vaikka ohjeessa näin ei neuvottu tekemään. Enpä kyllä tuon mukaan toista kertaa tee.

Mureneva taikina


Tarkkaa puuhaa

Haljennut sydän saatiin kasaan sokerikuorrutteella ja koristeilla

Paljon koristeita!



 Pitsa

Pohjan teki mies. Vehnäjauhoja, kuivahiivaa, vettä, mausteita. Paksu pannupitsapohja.

Täytteessä tomaattipyrettä, paistettuja herkkusieniä ja cashewpähkinöitä, tomaattia, ananasta ja paljon mozzarellaa. Uunissa parikymmentä minuuttia 225 asteessa. Riittoisa, täyttävä ja maistuva.


13. joulukuuta 2012

Kun ei vaan jaksa...

Tämän laitan tänne vanhojen aikojen muistoksi. Olen täälläkin joskus ihmetellyt, mitä ihmettä meillä ennen syötiin. Vastaus on tässä:




Eriskummallisia kokoelmia ja erilaisia yhdistelmiä kaappien kätköistä. Tässä annoksessa 2 keitettyä munaa, höyrytettyä parsakaalia, kurkumassa paistettua tofua, cashew-pähkinöitä ja tomaattia. Ihan jees, mutta ei kovin kätevää näin lapsiperheen arjessa.


Vaikka yritinhän siis vauvallekin koota oman annoksen, kas näin:

Huomaa mehevä kananmuna!



Harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa vielä klassisemmasta viritelmästä eli nuudelia, raejuustoa ja luumutomaattia, päälle ketsuppia ja pippuri-chilimaustetta. Nälkä lähtee, varsinaista ravintoa köyhälti.

Joten suuntaus on ihan oikeasti parempaan, vaikka ei sitä aina uskoisi.


23. marraskuuta 2012

Papupyörykät ja suklaavanukas

Eilen pitkästä aikaa tuli äkillinen tarve päästä kokeilemaan jotain uutta. Mielessäni aloin pohtia pavuista tehtyjä pyöryköitä ja sainkin sopivan kuuloisen reseptin kasaan, mutta silti oli ensin googlattava, miten muut ovat vastaavia tehneet. Parin blogin ohjeiden tutkimisen totesin, että omani oli hyvin samantyyppinen eli varmasti toteutuskelpoinen. Hommiin siis.

Kahden pavun pyörykät

n. 14kpl 

1 prk (285g) kidneypapuja
1 prk (285g) isoja valkoisia papuja
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria
cayennepippuria
2-3 rkl öljyä
2-3 rkl perunahiutaleita

Kaikki ainekset sekaisin. Itse käytin sauvasekoitinta, joka ei ollut kätevin mahdollinen työkalu, mutta muussasi suurimmat kokkareet. Sattumia jäi ja sai jäädäkin. Pannulle reilusti öljyä ja pyörykät paistumaan. Tästä massasta oli helppo pyöritellä palleroita jos jonkin kokoisia. Itse tein vähän isompia ja muutaman pienemmän ja tykkäsin pienemmistä enemmän. Paistuivat tasaisemmin ja tietenkin nopeammin.

Valmistus oli todella nopeaa ja helppoa. Valkosipuli maistui voimakkaasti ja cayennea oli vähän liikaa taaperon makuun. Mausteet olivat myös jääneet epätasaisesti taikinaan, joissain kohdissa maistui reilusti ja joissain sopivasti. 


Papupyörykät jasmiiniriisin kanssa

 Pyörykät tarjoiltiin jasmiiniriisin kanssa ja sekoittelinpa kaveriksi jonkinlaisen dipinkin. Dippi oli tomaattipyrepohjainen ja kaikesta maustamisesta huolimatta pyre maistui läpi aivan liikaa. Ohjetta en viitsi laittaa, kun ei sitä kannattaisi kuitenkaan kokeilla. 

___
Jälkkäriksi oli suklaavanukasta, jota oli pakko kokeilla vanukasmaisen maitokiisselin houkuttelemana. Tähänkin katsoin vähän ohjetta, mutta pidin oman pääni ja alkuperäisen suunnitelmani ja toteutin vanukkaan ilman ohjetta. Tämä se vasta olikin helppo ja nopea tehdä, kuinkas muuten.


Suklaavanukas

0,5l kevytmaitoa
4-5 rkl maissitärkkelystä
1-2 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
(ripaus kanelia)

Kuivat aineet sekaisin kattilaan, maito päälle. Keitetään koko ajan vispaten, kunnes seos sakenee. Valmis. 

Jos vanukasta ei nautita heti, ripottele päälle sokeria. 


Suklaavanukas

Kuva on mitä kammottavin, mutta tuon näköistähän siitä tuli. Rehellisyyden nimissä myös on sanottava, että kaneli ei tässä yhteydessä sopinut suklaan kanssa kovin hyvin yhteen, joten seuraavalla kerralla jätän ylimääräiset mausteet pois. Seuraava kerta kun on aivan varmasti tulossa, niin helppoa vanukkaan valmistaminen oli ja maku oli pehmeän suklainen. 





16. marraskuuta 2012

Simppelit soijapihvit ja klassinen kerroskiisseli

Teinpä pitkästä aikaa soijarouhepihvejä. Muuten resepti on perussimppeli, mutta tulinpa kokeilleeksi, mitä tapahtuu, kun vehnäjauhot korvaa perunahiutaleilla. Eihän siinä ihmeempiä tapahtunut. Taikinan rakenteesta tuli hyvä, pihvit oli helppo paistaa ja valmiit pihvit olivat meheviä. 

Vehnäjauhojen kanssahan voi käydä niin, että joko niitä lisää liikaa, jolloin lopputulos on jauhoinen, tai liian vähän, jolloin paistaminen on mahdotonta taikinan hajoillessa pitkin pannua. Joten tässä huushollissa suositaan jatkossa perunahiutaleita sidosaineena vehnäjauhojen sijaan.

Simppelit soijarouhepihvit

3dl soijarouhetta
n. 3dl kiehuvaa vettä
1rkl soijakastiketta
2 porkkanaa
1 sipuli
tuoretta korianteria
persiljaa 
basilikaa
1tl paprikajauhetta
1/2tl mustapippuria
1dl perunahiutaleita

  1. Soijat kulhoon ja kiehuva vesi päälle. Joukkoon soijakastike, sekoita. Anna imeytyä.
  2. Raasta porkkanat ja silppua sipuli ja tuoreet yrtit. Sekoita kaikki soijarouheen sekaan.
  3. Lisää perunahiutaleet ja sekoita taikinaksi. Lisää tarvittaessa vettä.
  4. Muotoile pannulle pihveiksi ja paista öljyssä molemmin puolin. Itse otin ruokalusikallisen taikinaa, painelin littanaksi ja laitoin pannulle paistumaan. Pannulla vielä voi lastalla tasoitella, jos haluaa.
Tällä kertaa käytin mausteena vain korianteria, joten maku oli melko lievä, ei sentään ihan mauton. Ehdottomasti kannattaa lisätä persiljaa ja/tai basilikaa tai muuta tuoretta yrttiä oman maun mukaan, esim. puolisen ruukullista per yrtti.

Nämä pihvit sopisivat oikein hyvin hampurilaisen väliin. Oli muutenkin kiva taas onnistua pihvien kanssa, tuoreessa muistissa kun vielä on katastrofi á la karibialaiset tofupihvit...



Taikinamassa
Pannulla paistumassa




Illalla tuli vielä herkuttelun tarve, joten ei muuta kuin vanhat kotitaloustunnin opit käyttöön ja kerroskiisselin keittoon.

Ensin punaviinimarjakiisseli omista marjoista.

Marjoja noin 9dl kiehuvaan veteen, keitellään kunnes mehut on saatu irti, siivilöidään kuoret, sokeria sekaan, kiehautus ja valmis

Maitokiisseli maissitärkkelyspurkin kyljestä.

5dl maitoa
4-5rkl maissitärkkelystä
1rkl sokeria
1tl vanilliinisokeria (itse käytin 1rkl vaniljasokeria)

Mittaa maito ja maissitärkkelys kattilaan. Kuumenna samalla sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Keitä miedolla lämmöllä 2-3 min koko ajan sekoittaen. Ota kattila pois liedeltä ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi.

Alla maito- ja päällä punaviinimarjakiisseli

 Omasta kiisselistäni tuli paksua, jopa vanukasmaista. Eihän se makuun vaikuttanut, kun ei pohjaan palanut, ja itse tavallaan pidin kiinteästä, lohkeilevasta olomuodosta. Taapero sen sijaan ei vakuuttunut, että kyseessä olisi herkkujälkiruoka, vaan lusikoi sisuksiinsa pelkästään happamen puoleista marjakiisseliä.

Parhaimmillaan kiisselit ovat kerroksittain aseteltuina ja yhdessä suuhun lapottuina. Marjakiisselin kirpeys tasapainottaa maitokiisseliä ja kokonaisuudesta saisi vielä juhlavamman pienellä kermavaahtonokareella annoksen pinnalla. 






4. marraskuuta 2012

Kookosletut

Nyt odottaa useampi ruokalaji pääsyään blogiin, mutta pikaisesti mainostan kookosmaitoon tehtyjä lettuja. Kookosletut alkoivat yhtäkkiä putkahdella esiin vähän sieltä sun täältä, joten pakko niitä oli kokeilla.

Kaivelin reseptin googlesta ja tämän mukaan taikina tuli tehtyä. Tuolla Myllyn parhaiden sivulla on herkuteltu oikein todella, mutta omat täytteet jäivät aika minimiin, ihan jo siitä syystä, että letut olivat todella hyviä sellaisenaankin.

Kookosletut (ohje Myllyn Paras)

noin 35 pientä tai 10 isoa
2
munaa
4 dl kookosmaitoa
2 dl vettä
2 dl Myllyn Paras Karkea- tai Erikoisvehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
½ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl sokeria
2 rkl voisulaa tai öljyä











(Pahoittelen surkeaa asettelua, Myllyn paras ei selvästikään halua, että heidän sivuiltaa leikataan ja liimataan ohjeita)

















Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Vatkaa joukkoon kookosmaito, vesi, jauhot, hiutaleet, suola, sokerit ja rasva. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista pieniksi letuiksi tai isommiksi ohukaisiksi.

Valmista taikina vaihtoehtoisesti lettu- ja vohvelijauhoista. Vispaa kookosmaito-vesiseokseen lettu- ja vohvelijauhot sekä kookoshiutaleet tasaiseksi taikinaksi. Paista miedolla lämmöllä lettupannulla pieniä tai isompia lettuja, käytä paistamiseen rasvaa ainakin valurautapannulla.








Itse annoin taikinan turvota reilut kaksi tuntia ja liekö siinä ollut syy, mutta letut olivat todella helppoja paistaa. Yleensä en malta odotella ennen paistoa ja tavalliseen maitoon tehdyistä letuista ainakin kaksi ensimmäistä menee pilalle. Nyt ei tätä ongelmaa ollut. Paistokäryä oli myös vähemmän, tuskin ollenkaan, kuin normilettuja paistettaessa.




Lettujen päälle laitettiin itsetehtyjä hilloja stracciatella rahkaa. Olen aina ihmetellyt kyseistä tuotetta. Välipalaksi se on turhan makea ja jälkiruokaherkuksi turhan tuhti. Nyt tuli kokeiltua lettuun käärittynä ja täytyy sanoa, että hyvin toimi. Kevyestä herkuttelusta on turha puhua, mutta tuhtina iltapalana kokonaisuus oli oikein mainio.













18. lokakuuta 2012

Salaattia

Salaatit maistuvat ja niistä tykkää myös taapero. Vielä niitä viitsii tehdä, mutta perussalaattiainekset, kurkku, tomaatti ja jääsalaatti, alkavat kohta olla niin hinnoissaan ja mauttomia, että talvella täytyy jotain muuta kehitellä.

Puolet ehdittiin syödä ennen kuin kamera löytyi

Jämät pastan ja herkkusienien kera

Kananmunasalaatti ja paistetut perunat

Krutonkeja!

Mozzarellapalloja ja pinjansiemeniä


En näistä nyt ala sen tarkemmin kirjoittaa, tuskin edes muistan, mitä kaikkea salaatin seasta löytyy. Krutongit ovat piristävä lisä maustettuina tai tavallisina ja kananmunien keittämiseen haluan jakaa Nigellan ruokaohjelmasta bongatun mainion vinkin.

Kun keittää kananmunia salaattiin ja haluaa keltuaisen jäävän hieman kosteaksi, mutta silti kypsäksi: keitä munia kiehuvassa vedessä 1 minuutti, ota kattila pois liedeltä ja jätä munat kuumaan veteen 10 minuutiksi. Kypsää ja taloudellista!

17. lokakuuta 2012

Blogi reality ja quorn

Blogi realityn hengessä laitan kuvan meidän viime perjantai-illan ateriasta.





Jos viettää pari tuntia perjantai-illalla ruokakaupassa, pissattaa siinä välillä taaperon kauppakeskuksen vessassa (minkä takia ruokakaupasta on muuten niin tajuttoman vaikea päästä ulos?!), kantaa viisi kassillista ruokaa hissiin, johon näiden lisäksi mahtuu häthätää mukaan kaksi lasta ja yksi aikuinen sillä seurauksella, että yksi kuntoilee kuusi kerrosta kävellen, tyhjentää kaikki kassit kaappeihin kuunnellen samalla yhden kissa ja kahden lapsen loputonta mouhoamista, ei todellakaan jaksa alkaa panostaa ruokaan. Kunhan kaikki syö jotain, ovat tyytyväisiä ja hiljaa, edes pienen hetken. Se riittää.

Jujuna tässä oli kuitenkin se, että testasin ensimmäisen kerran pakastealtaasta löytyvää lihankorviketta quornia. Joskus aikoinaan Lontoossa pubissa olen tuota ihmettä syönyt ja se myytiin minulle sanoilla "it's like man made meat".

Paketti meinasi kyllä masentaa minut, siinä kun ensitöiksi kehotettiin noudattamaan ohjeita huolellisesti. Onneksi ohjeet olivat helpot ja virheen vaaraa ei ollut. Jäisiä pihvejä piti käännellä useasti keskilämpöisellä liedellä, mikä sujui toisella kädellä toisen käden täyttäessä ruokakaappeja. Uuniin samalla pussillinen ranskalaisia ja cheddar täytteisiä jalapenoja.

Vauvalle sentään oli kasviskeittoa, jotain tolkkua tässä meidän touhussa perjantai-illallakin on. Kaikkien mahat saatiin täyteen, quorn oli ihan jees, jos kaipaa lihaisaa kasvisruokaa. Sekasyöjän arvio quornista oli, että parempaa kuin työpaikkaruokalan jauhelihapihvit. Onko ruokalassa sitten kammottavaa ruokaa vai oliko quorn hyvää, sitä ei tarina kerro.

16. lokakuuta 2012

Näistä se soppa syntyy

Tarviiko tästä muuta kirjoittaa? Kuvassa kasa juureksia ynnä muita maanpäällisiä kasviksia. Veitsi käteen, kuoret pois, paloittelu ja pataan. Keittely kypsäksi ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Ruoka on valmis.


 

Kuvassa siis porkkanaa, kukkakaalia, perunaa, sipuli, juuriselleri, palsternakka ja pala kesäkurpitsaa.

12. lokakuuta 2012

Karibialaiset tofupihvit

Viikon sapuskat rästissä, mutta nyt pikaseen yksi suositeltava tofuruoka. Itse onnistuin turaamaan tämän mystisesti, mutta jälleen korostan, että vika oli tekijässä ei reseptissä. Jos ei kerta kaikkiaan ymmärrä lukemaansa saati ymmärrä lukea jokaista riviä ohjeesta, on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

Ehkä tässä on syy siihen, miksi en tee ohjeiden mukaan. Ne menee aina pieleen. Jostain syystä pieleenmeno myös harmittaa pikkasen enemmän kuin jos vain heittelisin pannuun yhtä sun toista, mitä kaapista löytyy. Tarkoitus on hyvä ja parhaansa tekee ja siltikään ei onnistu. Ottaahan se päähän.

Sain siis loistavan idean ja lainasin kirjastosta parikin keittokirjaa. Toinen on Tuija Ruuskan Kasviskarnevaalit, jossa on mm. thaimaalaisia, japanilaisia ja karibialaisia kasvisruokia. Tämä resepti on karibian alueelta ja sitä suositellaan käytettävän esim. burgereihin nuorten juhliin.

Tofupihvit

150 g tofua
4 dl kaurahiutaleita
1 sipuli
pieni pala selleriä tai palsternakkaa suikaleina
2 porkkanaa suikaleina
2 rkl valkosipulimurskaa
1 tl jauhettua jeeraa tai kuminaa
1 rkl raastettua inkivääriä
(pieni pala chiliä)
1 tl suolaa
1 rkl tamaria tai muuta soijakastiketta
tuoretta persiljaa
öljyä paistamiseen
1 dl seesaminsiemeniä

  1. Murskaa tofu haarukalla tai tehosekoittimella
  2. Paista sipulia, valkosipulia, inkivääriä, porkkanaa ja selleriä (tai palsternakkaa) hetki pannulla, kunnes ne ovat kovankypsiä. 
  3. Sekoita kaikki aineet keskenään ja muodostele pihvejä.
  4. Laita pihvien päälle seesaminsiemeniä ja paista rapeaksi kuumalla pannulla.
Kaikkia meni siis hyvin toiseen kohtaan asti. Raastoin raastinraudalla kasvikset ja inkiväärin, murskasin tofun, jota käytin muuten koko paketin eli 250g, ja lisäsin mausteet. Paistoin niitä pannulla, jonkin aikaa. Käsite "kovankypsä" on varmaan aika liukuva, vähän niin kuin hyppysellinen tai loraus.

Vielä olin tyytyväinen ja kaadoin sekoituksen pannulta kulhoon, jonne lisäsin loput ainekset. Tai siis luulin lisänneeni. Paistovaiheessa nimittäin alkoi olla selvää, että jotain oli unohtunut. Pihvit eivät millään pysyneet kasassa ja kääntövaiheessa ne levisivät kaikki pitkin pannua. Tavasin ohjetta, mutta en käsittänyt, mikä oli mennyt pieleen. Kunnes lopulta, kun olin jo valmis luovuttamaan, koska aikataulukin alkoi painaa päälle, vihdoin bongasin kaurahiutaleet. Jep, sidosaine oli sitten unohtunut tykkänään.

Äkkiä hiutaleet kehiin, neljää viljaa kaurahiutaleiden puutteessa, ja palleroita pyörittämään. Palleroita siksi, koska niitä mahtui pannulle enemmän kerralla. Kiire alkoi olla kova, taapero oli haettava kerhosta, vaikka ruoka oli kesken. Seesaminsiemenet kaadoin taikinan sekaan, mutta vähemmän kuin desin. 



Vähän pääsivät tummumaan paikoitellen, mutta maku oli siitä huolimatta jopa raikas. Pidän tuoreesta inkivääristä ja mielestäni se sopii käytettäväksi talvella pimeyden keskellä tuomassa lämpöä ruokiin, ihan kuin chili tuo tulisuutta. Yhdessä ne sopivat maustamaan mitä tahansa keitoista wokkeihin ja näköjään myös pihveihin ja palleroihinkin.

En tarjoillut palleroisia burgerin välissä, vaan kotoisasti keitetyn perunan ja höyrytetyn parsakaalin kanssa. Parsa jostain syystä maistuu lapsille todella hyvin ja se on nopea höyryttää höyrytysritilällä perunoiden kanssa samassa kattilassa.

Jokin hyvä dippi olisi ollut paikallaan täydentämään kokonaisuutta. Esimerkiksi olisi voinut sekoittaa ohjeen mausteita kermaviiliin ja dipata palleroita siihen. Seuraavalla kerralla sitten, koska eiköhän näitä voi uudestaankin tehdä. Nyt löytyy myös kaurahiutaleita.

8. lokakuuta 2012

Pikkuleivät

Tämä pikkuleipien ohje on pitänyt monta kertaa laittaa, koska näissä yhdistyy kaikki arvostamani seikat: helppo, nopea ja muunneltava. Jotain helppoudesta kertoo se, että olen saanut reseptin läheisestä perhekahvilasta, jossa näitä leivottiin lasten kanssa.

Oikeasti näiden nimi on karkkikakkuset, koska alun perin pikkuleivät koristellaan karkeilla, esim. ranskanpastilleilla.

Karkkikakkuset

3/4 dl sokeria
3/4 dl fariinisokeria
2 dl juoksevaa margariinia
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(2 rkl kaakaojauhetta)
värikkäitä karamelleja

omaan versiooni kaakaojauhe kuuluu ehdottomasti
lisäksi 1 tl kanelia
halutessa 1 tl vaniljasokeria
myös kardemumma sopii
sekaan voi laittaa myös kuivattuja hedelmiä tai marjoja, rusinoita, suklaapaloja, kaupan valmisrouheita, pähkinää, mantelia, kookosta, mitä ikinä kaapista löytyy.

  1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Mittaa margariinin joukkoon sokeri ja fariinisokeri. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Lisää jauhot margariiniseoksen joukkoon ja sekoita varovasti tasaiseksi.
  3. Muotoile taikinasta palloja, litistä ne (ja painele pintaan karkit).
  4. Paista leivinpaperin päällä pellillä uunin yläosassa noin 10 minuuttia.


Tässä satsissa oli mausteena kanelia, koska suklaan ja kanelin liitto hipoo täydellisyyttä. Sekaan pilkoin jämät kuivatusta hedelmäseoksesta, joka sisälsi muistaakseni viikunaa, päärynää, luumua ja taatelia. Päälle en laittanut mitään, joskus olen koristellut nonparelleillä.

Ainoa ongelma tämän reseptin kanssa on ollut se, että ohjeessa käytetään juoksevaa margariinia, jota minulla ei koskaan ole. Siispä usein margariinia on ollut liian vähän jauhoihin nähden ja lopputuloksesta on tullut kuiva. Nyt olen oppinut, että 1,1 dl = 100 g margariinia, joten vajaa 200g margariinia on sopiva määrä.

Yleensä en varta vasten ala näitä tehdä, vaan lähinnä silloin, kun uuni on muutenkin päällä. Nyt pikkuleivät olivat makaroonilaatikon sivutuote.

5. lokakuuta 2012

Soppaa, tikka masalaa ja jämiä

On meillä ihan oikeaa ruokaakin syöty kaikkien herkkujen vastapainoksi. Vaikka täytyy sanoa, että mukavasti kuriin saatu elopaino ei ole hätkähtänyt herkkujen määrästä, vaan pysynyt kivasti samoissa lukemissa. Toisaalta eipä ole tarvinnut kaupan herkkuhyllyillä vierailla, kun omaa tuotantoa syntyy tällä tahdilla.

Politiikka lasten herkuttelun suhteen on muuten sellainen, että omatekoisia saa maistaa sopivasti, mutta valmisherkkuja, etenkään karkkia ja suklaata, ei lainkaan tai aivan pikkiriikkisen.


Purjo-perunasosekeitto vilahtikin jo eilisessä tarinassa, mutta tänään huomasin, että siitähän on kuvakin.


Tarkkoja määriä en sopista koskaan muista, mutta karkeasti kattilaan meni:

1,5 l vettä
500g perunaa
1 purjo
puolikas kesäkurpitsaa
reilusti persiljaa

Keittelyn jälkeen sauvasekoittimella tasaiseksi ja persiljaa vielä koristeeksi. Helppoa ja nopeaa. Suolaa ja maitotuotteita, kuten sulatejuustoa, en laittanut, koska sopan oli tarkoitus soveltua myös alle 1-veelle. Maistui hyvin koko perheelle. Ylipäänsä keitot uppoavat hyvin ja niitä on syksyllä syöty paljonkin, vaikka en tänne niistä ole paljon kirjoitellut.


_
Harmillisesti kamerasta oli taas akku loppunut, kun sain valmiiksi herkullisen näköisen ja makuisen tikka masala -kastikkeen. Akku latautuu pari kolme tuntia, joten ymmärrettävästi en jäänyt sitä odottamaan ja kuva jäi ottamatta. 

Tofu tikka masala

paketti maustamatonta Alpron tofua
tikka masala -maustesekoitus
2 porkkanaa
1/2 kesäkurpitsa
200g ranskankermaa
3dl vettä
persiljaa

tarjoiluun bulguria

Tofut kuutioina pannulle ja maustesekoitus perään. Sekoittele, kunnes mauste on tasaisesti tofun pinnalla.  Lisää sopivasti vettä, esim. 2-3dl. Lisää ranskankerma ja tarvittaessa vettä, jotta kastike ei kuivu kasaan. Raasta joukkoon porkkanat ja kesäkurpitsa. Anna hautua miedolla lämmöllä vartin verran ja lisää persilja. Tarjoile esim. keitetyn bulgurin kanssa. 

Tämä ohje jalostui matkan varrella. Aloittaessani ajattelin tehdä pikaisen tofukastikkeen, mutta kun aikaa kerrankin oli, aloin lisäillä kasviksia joukkoon, ensin porkkanat ja sitten muistin vielä kesäkurpitsan jämän. Raasteena kasvikset häviävät hyvin muun kastikkeen joukkoon ja kypsyvät nopeasti. Kasvikset antavat myös sopivasti raikkautta muuten aika suolaiseen maustesekoitukseen ja tietysti lisäävät ruokaisuutta. 

Sivuun keittelin bulguria, koska pari päivää aiemmin olimme juuri syöneet riisiä. Bulgurin keitin ihan ohjeen mukaan ja maustoin korianterijauheella. Yhdistelmä toimi hyvin ja nirso taaperokin söi ison lautasellisen, vaikka itse hieman epäilin ruoan olevan liian mausteista.


_
Vielä yksi jämäpätkä. Jämiä siis jää aina ja yritän niistä keksiä milloin mitäkin. Tähän on hyödynnetty kasvispihvien ja riisin loput. Kaikki vaan pannulle paistumaan, purkillinen valkoisia papuja sekaan ja hieman pestoa ja persiljaa päälle. Ei siinä kummempia tarvita ja ateria vaikutti taas vähän erilaiselta.


Persiljaa on näköjään tullut käytettyä runsaasti, mutta nyt se taitaa olla loppu. Minkähän yrtin sitä ensi viikolle ottaisi?

4. lokakuuta 2012

Suppilovahveropiirakka ja omena-rahkatorttu

Sain käsiini viikonloppuna noin litran verran suppilovahveroita. Viikonloppuna pääsin valmiiseen pöytään äitini mökillä ja tarjolla oli kahteen kertaan suppilovahverokeittoa, joten itse päädyin tekemään sienistä piirakan.

Pohjan ohje on Soili Soisalon Kevytkeittiön leivontakirjasta, mutta täytteen valmistin oman pään mukaan.

Suppilovahveropiirakka

Pohja:
50g margariinia
1dl ruisjauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1dl maitorahkaa

Täyte:
n. 1l perattuja suppilovahveroita
1 sipuli
 2dl ruokakermaa
persiljaa
2 tomaattia
200g juustoraastetta

  1. Nypi jauhot, leivinjauhe ja rasva murumaiseksi, lisää vettä niin että taikinasta tulee tasainen. (Tässäkään ohjeessa ei maitorahkaa lisätä missään vaiheessa, mutta tässä kohtaa sen itse lisäsin).
  2. Paista suppilovahverot pannulla, jotta ylimääräinen neste haihtuu pois.
  3. Kuori ja pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla suppilovahveroiden kanssa.
  4. Lisää pannulle kerma ja persilja.
  5. Painele taikina piirakkavuokaan.
  6. Kaada pohjalle sieniseos ja lado pilkotut tomaatit päälle. Kaada pinnalle juustoraaste.
  7. Paista 200 asteessa 40-45 minuuttia.

Täyte



Valmiina uuniin

Juustokuorrutettu piiras on valmis

Piirakasta tuli maukas ja mehevä eikä ollenkaan kuiva. Juustokuorrutteen ansiosta tätä ei voi kovin kevyeksi sanoa, mutta kuten Soisalo kirjassaan kertoo, suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiinin lähde ja 100g:ssa onkin 5 yksikköä vitamiinia. Kuten tunnettua, D-vitamiini ja kalsium kulkevat käsi kädessä ja kas, runsas juustokuorrute on oikeutettu lisä muuten terveelliselle piirakalle.


Samoilla tulilla leivoin myös omena-rahkatortun samaisesta keittokirjasta. Tällä kertaa tulin noudattaneeksi ohjetta pilkulleen.

Omena-rahkatorttu 
(8 palaa, 220 kcal/pala)

Pohja:
100g rasiamargariinia (ups, käytinkin leivontamargariinia!)
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruis- tai grahamjauhoja (käytin ruista)

Täyte:
3 omenaa
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
1 1/2 dl maitorahkaa
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

  1. Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
  2. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja lisää viipaloidut omenat päälle.
  3. Sekoita rahka, maito, sokeri, muna ja vaniljasokeri ja kaada omenviipaleiden päälle.
  4. Paista torttua 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna hiukan jäähtyä ennen tarjoilua.
 



Helppo ohje, ei tästä sen kummempia ole sanottavana. Ruisjauho sopii pohjaan hyvin ja antaa hieman ytyä koko tortulle. Itse leivoin sen kylläkin irtopohjaiseen kakkuvuokaan, ainoa piirakkavuoka kun oli jo käytössä sienipiirakan vuokana.

Käyttämäni omenat olivat hiukan liian raakoja ja sen kyllä huomasi. Piirakkaa oli vaikea leikata, kun omppulohkot olivat kovia. Luulin lohkojen kypsyvän uunissa, mutta eivät ne tarpeeksi pehmenneet. Ongelma olisi ollut korjattavissa helposti esimerkiksi kypsyttämällä lohkoja mikrossa ennen taikinan päälle latomista. Tämä oli siis oma mokani, ei reseptin syytä. Tämäkin piirakka tuli syötyä hyvällä halulla viimeiseen muruseen asti.

Kasvispihvit

Ah, onneksi on kuvat. Ilman niitä en todellakaan muistaisi, mitä olen milloinkin tehnyt. Ja ehkä tämä kirjoittelu on hieman parantanut sekä leipomistaitoja että ruoanlaiton monipuolisuutta. Pienikin parannus on tervetullut, lähtökohdat kun eivät olleet kovin hääppöiset.

Ihan oikeasti tuossa viikonloppuna ihmettelin, mitä ihmettä meillä ennen syötiin. Tuntuu kuin vasta pari vuotta olisi ruokaa laittanut, vaikka aikoinaan työssä käydessäni oli aina omat eväät mukana. Jos en ihan väärin muista, niin aika usein silloin oli jotain pikaista tyyliin makaronia ja pakastealtaan porkkanapihvejä. Aika yksipuolista ja kalliiksikin tulisi tämä perhe valmisruoilla syöttää.

Siispä olen viime aikoina tehnyt itse kasvispihvejä ja tässä viimeisimmät luomukset.







Pala palsternakkaa n. 200g
3 porkkanaa
4 perunaa
sipuli
reilusti tuoretta persiljaa
n. 2 rkl soijajauhoja
ripaus valkopippuria

Hurauttelin kasvikset raakoina raasteeksi ja sekoitin keskenään. Lisäsin mausteet ja soijajauhon ja annoin turvota puolisen tuntia. Taikina jäi aika "repaleiseksi", mutta en halunnut lisätä jauhoja. Painelin taikinan ruokalusikkaan tiiviisti ja siitä pannulle, jossa lastalla levittelin litteämmäksi. Hyvin pysyi kasassa ja ennen kaikkea maku on parempi, kun jauhoja ei ole liikaa.

Sopivat hyvin riisin kanssa. Käytin jasmiiniriisiä, johon lisäsin hieman vihreää pestoa.

En ehtinyt paistaa koko taikinaa kerralla ja osa jäikin seuraavaan päivään. Silloin laitoin paistettuja pihviköitä purjo-perunasosekeiton sekaan. Toimi hyvin niinkin.

3. lokakuuta 2012

Punajuuri-suklaamuffinit

Omenoista punajuuriin, omaa satoa kaikki, joten houkuttaa leivoskelemaan.

Punajuuri leivonnaisissa ei ole enää mikään uusi juttu, mutta tämä oli itselleni ensimmäinen kokeilu. Siinä mielessä haastava, koska punajuuret todella oli omasta kasvimaasta niin minulla ei ollut hajuakaan, kuinka paljon niitä oli. Lopputuloksesta päätellen vähempikin olisi riittänyt. Olen käsittänyt, ettei punajuuri varsinaisesti maistu leivonnaisessa, mutta näissä se maistui.

Turha lienee mainitakaan, että minulla oli oikein hieno ohje ja sitten tein jotain aivan muuta. Syy tähän oli tällä kertaa se, että ohjeessa oli valkosuklaata ja itse halusin käyttää tummaa, kun sattumalta Lidlissä tarttui 100g Reilun kaupan tummaa suklaata ostoskoriin.

Ohje on napattu jälleen hesarista ja päiväykseksi olen merkinnyt 20.10.2010, tosiasiassa vuosi taitaa kuitenkin olla 2011, koska silloin 20. päivä oli torstai, jolloin hesarissa ruokaohjeita on.

Punajuuri-suklaamuffinit

125 voita (margariinia)
2dl sokeria
2 munaa
200g raakaa punajuurta
100g tummaa suklaata (alkup. valkoista)
2dl karkeita vehnäjauhoja
3/4dl kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
(2tl pikakahvijauhetta tai 2rkl hyvin vahvaa kahvia)

  1. Raasta punajuuri raastimen hienolla terällä
  2. Pilko suklaa veitsellä palasiksi
  3. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe (ja pikakahvijauhe) hyvin keskenään.
  4. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten
  5. Siivilöi jauhot munavaahdon joukkoon
  6. Lisää punajuuriraaste ja sekoita. (Jos käytät kahvia, lisää se tässä vaiheessa). Sekoita viimeiseksi suklaan palaset lastalla taikinaan.
  7. Paista muffinipellillä (itse käytin paperivuokia) 225 asteessa 18-20 minuuttia.

Ohjeen mukaan kuuluisi tehdä myös kuorrutus, jota itse en tehnyt, mutta tässä sillekin ohje.

Kuorrutus

pieni punajuuri
tomusokeria
pala suklaata

Raasta punajuuri hienoksi ja purista siitä käsilää mehu erilleen. Lisää mehuun tomusokeria niin paljon, että seos on vielä hieman juoksevaa. Lisää tarvittaessa vettä tilkka kerrallaan. Kuorruta heti. Viimeistele raastetulla suklaalla tai suklaalastuilla, joita voi tehdä perunankuorimaveitsellä. 

Tällaisia niistä tuli

Pellillinen tarkoitti todella koko pellillistä.
Suuri osa taikinasta valui yli vuoista.


Siisti yksilö.



Muiden syöjien mielestä punajuuri ei maistunut liikaa läpi, mutta itse sen kyllä huomasin. Toki jos sattui haukkaamaan palan suklaata niin se peitti muut maut alleen ja punajuurta ei huomannut. Seuraavalla kerralla käytän vähemmän punajuurta tai en laisinkaan. Suklaamuffinit eivät juureksia kaipaa.

29. syyskuuta 2012

Omenapiirakka osa 3

Viimeisin omenapiirakka on sekin jo lähes viikon takaa, viime sunnuntai-illalta. Tämänkin reseptin tein alkukesästä, mutta silloin raparperiin. Silloin lupasin syksyllä leipoa alkuperäisohjeen mukaisesti omenaan ja nyt sen aika sitten tuli. Tai no melkein, muuttelin ohjetta tietysti hieman, joten kirjoitan tähän oman versioni.

On se kumma, kun ei pysty yksinkertaisintakaan ohjetta seuraamaan, vaan aina pitää versioida, ihan kuin olisin reseptien yläpuolella ja jotenkin parempi. Näinhän ei toki ole, sen on osoittanut moni epäonnistunut kokeilu, mutta aika usein pienillä muutoksilla saa mukavaa vaihtelua.

Sitä paitsi tällainen perusleivonta ei niin ihmeelistä kemian ymmärtämistä vaadi. Itseäni aina naurattaa kokkien hifistely tarkkojen grammojen kanssa, koska muuten ei kemia toimi ja leivonnainen menee pilalle. Juu ei mene. Tosin minäpä en mitään paahtovanukkaita ja hienoja luomuksia edes yritä. Nyt se resepti.

Anopin omenapiirakka

50g rasvaa
1dl fariinisokeria
n. 500g omenaa
kanelia

100g margariinia
1,5dl sokeria
2 munaa
1dl omenamehua
1tl leivinjauhetta
3dl vehnäjauhoja

  1. Mittaa tasapohjaiseen vuokaan 50g rasvaa, 1dl fariinisokeria ja laita omenan palat vuokaan. Ripottele päälle kanelia.
  2. Vatkaa sokeri ja margariini.
  3. Lisää munat, mehu, leivinjauhe ja vehnäjauhot vuorotellen. Sekoita taikina tasaiseksi.
  4. Kaada vuokaan.
  5. Paista uunin alaosassa 175°C:ssa 50-60 minuuttia.


Omasta mielestäni fariinisokeri maistui hieman liikaa, mutta voi olla, että sitä humpsahti reilun desin verran vuokaan. Piirakka oli mehevä ja oikein hyvä. Ei kylläkään kovin mieleenpainuva, koska en näin viikon jälkeen enää osaa arvioida lopputulosta tämän paremmin.

Pohjaa varten minulla ei ollut omenamehua, mutta mielestäni korvasin sen näppärästi lisäämällä omenasoseeseen (jota siis oli valmiina) hiukan vettä ja sekoitin tasaiseksi. 

Kaksi viikon omenapiirakoista oli tehty ilman kananmunaa ja kahdessa täyte oli vuoan pohjalla ja taikina omenoiden päällä. Vielä voisi kokeilla pullataikinapohjaan leivottua omenapiirakkaa ja american pie -tyyppistä kuoritaikinaa, siinäpä sitten olisi monella tyylillä tehtyä.