Domino-suklaa-pallot alias Domino pops

Jostain blogista löysin eilen ohjeen Domino-suklaapalleroihin, tai Domino popseja nämä kait ovat, mutta en enää löydä sitä. Muutamia vastaavia tuli eteen monissa blogeissa, mutta niissä tämä homma oli saatu kuulostamaan monimutkaisemmalta eikä ainesten mittasuhteetkaan olleet samat.

Alkuperäinen ohje kuulemma Sikke Sumarin ruokaohjelmasta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan valmistukseen tarvitaan 

350 g Dominoita

200 g tuorejuustoa 

suklaata

 Koe-erään käytin puolet aineista eli 175g mintunmakuisia Dominoita, 100g 5%:sta Philadelphia tuorejuustoa ja kuorrutukseen Taloussuklaata n. 80g ja valkosuklaata n. 40g.
 
 

Murskaa keksit tehosekoittimessa,

lisää tuorejuusto. Laita jääkaappiin hetkeksi.

Muotoile taikinasta pieniä palloja.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Pyörittele tai kasta pallerot suklaaseen.

Jäähdytä valmiit pallerot, jotta suklaa kovettuu. 

Voit koristella pallerot valkosuklaalla, tai nauttia ne heti.

Valkosuklaata jäi yli, joten pyöräyttelin siinä muutaman rusinan

 

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta koe-erä oli paikallaan. Näillä on tarkoitus muistaa muutamia ihmisiä tässä joulun aikaan, ja mielellään annan kaikista onnistuneimmat eteenpäin. Ihan sama, milta rupipalloilta omaan suuhun päätyvät herkut näyttävät. 

Suklaakuorrute alkoi käydä vähiin, joten muutamaan viimeiseen ei oikein kunnolla sitä riittänyt. Kauneimmat ovat paksun suklaakerroksen alla, ja vaikuttaahan se makuunkin toki. Valkosuklaan sulattamisen kanssa onkin syytä olla tarkkana. Sulattelin senkin mikrossa ja varovasti sulattelinkin, se vain meinasi silti kärvähtää. 

Oli nopeaa, vähän piti näpertää, mutta silti aika helppoa. Varsinaisen lahjaerän pallerot ymmärrän sitten laittaa suoraan pikkuruisiin konvehtimuotteihin ja tehdä palleroista ylipäänsä hieman pienempiä. Nyt satsista tuli 23 kpl, mutta seuraavasta erästä olisi tarkoitus pyöritellä 30 kpl. 

-

Koska päivän energia meni herkkujen väkertämiseen, ruoaksi oli tarjolla 

annos nuudelia, avokadoa, miniluumutomaatteja ja raejuustoa mausteenaan chiliä ja mustapippuria.

Fudge ja muita leipomuksia

Yhteen päivään mahtui monenlaista leipomista. En millään jaksa käydä kaikkia prosesseja juurta jaksain läpi, joten pikaohjeet ja kuvat saavat riittää.

Fudge

2,5 dl sokeria

50 g voita

2 dl vispikermaa

1 rkl hunajaa

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

Kaikki aineet kattilaan. Annetaan kiehua tasaisella, melko miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kun seos on sopivan paksua (testitippa kylmään veteen, jos jähmettyy -> valmista), kaadetaan pienehköön leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja annetaan jäähtyä. Säilytetään jääkaapissa.

Lisäksi laitoin sekaan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä, joita olin hieman rouhinut pienemmiksi. Nämä sekaan ennen vuokaan kaatoa. Herkkua!

Soosi kiehuu

Kuivatut pähkinät ja marjat

Soosi levitetty vuorattuun pieneen vuokaan

Fudgelevy

Piparit

Tein ensimmäistä kertaa ihan itse piparitaikinan. Ei olisi kannattanut. Onnettomampaa viritystä tuskin on ennen tavattu. Ongelman ydin taisi olla liian suuri jauhomäärä. Taikina ei pysynyt kasassa, kauliminen on mahdotonta ja vielä oltuaan useamman tunnin huoneenlämmössä taikina oli kovaa kuin kivi.

Minä kun alkuun luulin, että pahin moka olisi se, että kaapista ei löytynyt neilikkaa. Makua onnistuin saamaan vanhasta glögimausteesta, jossa oli neilikka- ja kanelitankoja sekä pomeranssinkuorta. Niitä huristelin sauvasekoittimen leikkurivehkeellä rouheeksi ja kivasti niistä makua tulikin. Kun vain piparit olisivat pysyneet kasassa.

En viitsi ohjetta kirjoittaa, kun meni ihan pipariksi, mutta ohje oli Yhteishyvän ruokalehdestä. Muuten noudatinkin sitä tarkkaan, mutta keittelin siirappia ja voita, vaikka ohjeessa näin ei neuvottu tekemään. Enpä kyllä tuon mukaan toista kertaa tee.

Mureneva taikina

Tarkkaa puuhaa

Haljennut sydän saatiin kasaan sokerikuorrutteella ja koristeilla

Paljon koristeita!

 Pitsa

Pohjan teki mies. Vehnäjauhoja, kuivahiivaa, vettä, mausteita. Paksu pannupitsapohja.

Täytteessä tomaattipyrettä, paistettuja herkkusieniä ja cashewpähkinöitä, tomaattia, ananasta ja paljon mozzarellaa. Uunissa parikymmentä minuuttia 225 asteessa. Riittoisa, täyttävä ja maistuva.

Kun ei vaan jaksa...

Tämän laitan tänne vanhojen aikojen muistoksi. Olen täälläkin joskus ihmetellyt, mitä ihmettä meillä ennen syötiin. Vastaus on tässä:

Eriskummallisia kokoelmia ja erilaisia yhdistelmiä kaappien kätköistä. Tässä annoksessa 2 keitettyä munaa, höyrytettyä parsakaalia, kurkumassa paistettua tofua, cashew-pähkinöitä ja tomaattia. Ihan jees, mutta ei kovin kätevää näin lapsiperheen arjessa.


Vaikka yritinhän siis vauvallekin koota oman annoksen, kas näin:

Huomaa mehevä kananmuna!

Harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa vielä klassisemmasta viritelmästä eli nuudelia, raejuustoa ja luumutomaattia, päälle ketsuppia ja pippuri-chilimaustetta. Nälkä lähtee, varsinaista ravintoa köyhälti.

Joten suuntaus on ihan oikeasti parempaan, vaikka ei sitä aina uskoisi.