Mustikkapiirakka talkkunapohjaan

Tässä nyt tämä talkkunapohjainen piirakkaohje. Hieman on erilainen tämä kuin Herkku talkkuna -paketin kyljessä. Alkuperäisessä ohjeessa oli 4dl vehnäjauhoja ja 1dl talkkunaa, mutta vehnäjauhot loppuivat tuossa 3,5 desin kohdalla, joten oli sovellettava. Alkuperäinen ohjeisti laittamaan sokeria 2dl, mutta pihistelin puolikkaan desin pois, koska talkkunan maku on makeampi kuin vehnäjauhon.

 Mustikkapiirakka

150g margariinia

1,5dl sokeria

1 muna

3,5dl vehnäjauhoja

1,5dl talkkunajauhoja

1tl leivinjauhetta

5dl mustikoita

1rkl perunajauhoa

hiukan sokeria

Sulatetaan margariini ja sekoitetaan siihen sokeri. Lisätään muna sekä jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Veivataan tasaiseksi ja levitetään piirakkavuokaan (esim. halkaisija 23cm). Sekoitetaan perunajauhot mustikoihin. Sokeria voi lisätä oman maun mukaan, sanoisin, että max 0,5dl kuitenkin. Mustikkaseos kaadetaan pohjan päälle ja piirakka uuniin 200:n asteeseen puoleksi tunniksi.

Sellainen moka tuli tuossa tehtyä, että huomasin lisätä leivinjauheen vasta ihan viimeiseksi. Ei vaikuttanut mitenkään, pohja nousi normaalisti siitä huolimatta.

Tarjoiluun suosittelen jäätelöä. Meillä oli nougatjäätelöä ja oli tosi herkkua. Itse en siis lisännyt sokeria täytteeseen eikä sitä mielestäni jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltaessa tarvitsekaan, mutta pelkiltään syötynä saattaa olla vähän hapakka.

Tapani mukaan tästä ei tietenkään ole kuvaa. Kaikkia epämääräisiä keitoksia kyllä kuvataan ja täällä jaetaan, mutta kauniista mustikkapiiraasta ei ole kuvan kuvaa, ei edes mustikkasadosta tai -pensaasta.

Kormapannu

Tämäkin viime viikkoinen kyhäelmä, yritän kaivaa muistin kätköistä olennaiset palaset.

Ennakoin vaihteeksi, joten laitoin ruoan jo aamulla valmiiksi, pidentää kivasti ulkonaoloaikaa hyvällä säällä. Alkuun suunnittelin laittavani kukkakaalia ja tofua kormakastikkeella, mutta ruoanlaiton edetessä idea kehittyi. Valmiissa pannussa oli kukkakaalia, sipulia, punaisia linssejä, tofua ja riisiä ja koko sotku näytti tältä:

 

siis todellakin sotkulta, kuva ei kaunistele mutta ei myöskään vääristä totuutta. Onneksi maku oli hyvä niin mössöisen ulosannin voi antaa anteeksi.

Homma eteni siis kutakuinkin näin.
höyrytin kukkakaalin nuput kypsiksi ja laitoin ne pannulle kuullotetun sipulin kaveriksi. Sekaan myös kuutioitu maustamaton tofu ja kormakastikeaines. Sitten mukaan vettä ja huuhdellut punaiset linssit. Lisää vettä ja riisit joukkoon. Riisit vaativat kypsyäkseen kymmenisen minuuttia, joten lämpöä sen verran, että vähän kiehuu. Mössö jäi hautumaan noin kolmeksi tunniksi olosuhteista johtuen, mutta olisi ollut valmis syötäväksi heti, kun riisit olivat kypsiä.

Aikaa valmistukseen meni puolisen tuntia. Kätevä kokki hoiteli samalla ohimennen myös pari lasta ulkoiluvalmiiksi, joten helppo ja nopea ruokalaji oli kyseessä. Aineksia meni jotakuinkin näin:

500g kukkakaalia

1 sipuli

1dl punaisia linssejä

1pss kormakastiketta

1pkt maustamatonta tofua

1dl riisiä

 Naan-leipää jäin kaipaamaan, ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Iltasella samaa ateriaa jatkettiin nuudelilla ja mausteeksi saatiin kaupasta tuoretta korianteria. Enemmään korianteria olisi kaivannut alkuperäinenkin annos, sillä kaikki veden lisääminen laimensi mausteseoksen makuja ehkä hiukan liikaa. Toisaalta mieto maku sopii näin lapsiperheeseen paremmin, itse tykkäisin vähän tujummista mauista.
 

Sätkyukosta sätkykokiksi

Pieni nimenviilaus on ollut jo pidempään mielessä, Sätkyukon tarina kun oli mikä oli. Ikävästi vaan tuntuu nyt, että beesaan seuraamiani blogeja, parissa kun on juuri vaihdettu nimeä. Tämä oli mielessä heti, kun rajailin aiheen liittymään epämääräiseen kokkailuuni ja nyt sen sitten muutin. Sätkykokki kuvaa paremmin tämänhetkistä linjaa. Erinäköisiä variaatioita olivat mm. Sätkyukkokokki, Sätkyukon sotkut, Sätkyukko kokkailee, mutta lyhyestä virsi kaunis ja ideakin tullee selväksi.

Kenties pientä ulkoasun viilausta jälleen myöhemmin tiedossa, ja kenties jaan blogin osoitteen hieman useammalle henkilölle, olisi kiva saada enemmän säpinää tähän touhuun.

Täytetyt paprikat ja mustaherukkapaistos

Taas kävi näin, että kun kerrankin tekee jotain edes vähän järkevää niin sitä ei saa tänne ei sitten millään kirjoteltua. Tapani mukaan en tietenkään katsonut mitään ohjetta enkä myöskään kirjoittanut reseptiä ylös, joten ulkomuistista mennään. Tuskin tarvitsee ihmetellä, miksi tässä huushollissa ei sitä gourmeta synny...

 

 3 paprikaa halkaistuna

Täyte:

1-2dl tummaa soijarouhetta

3dl jasmiiniriisiä

1pss herne-maissi-paprikaa

mausteina paprikajauhetta ja yrttimaustetta

päälle emmental-mozzarella -juustoraastetta

Soijarouhe kuumaan veteen turpoamaan, maustetta sekaan. Riisi kiehumaan. Kaikki aineet sekaisin ja paprikoiden sisään. Päälle juustot ja uuniin 200:n asteeseen. Olivat siellä 25 minuuttia. Helppoa.

Paprikat menossa uuniin

Paprikat uunista ulos

Tai sitten ei. Paprikoiden muoto halkaistuna oli todella ongelmallinen täyttämisen kannalta.Täytettä mahtui naurettavan vähän paprikaan ja yli puolet siitä jäikin yli. Ihan hyvä sinänsä, olipahan jotain syötävääkin. Täyte oli tosin melko puisevan makuista, onneksi oli edes juustoa päällä. Uunissakin nämä mokomat olisivat voineet olla pidempään sellaiset 5-10 minuuttia, eihän tuo juusto ole edes ruskistunut. Kaikki syötiin siitä huolimatta, vaikka ei tämä mikään makuelämys ollut.

Pakastimesta löytyi vielä vajaa litra viimekesäisiä mustaherukoita, jotka oli nyt syytä käyttää uuden sadon alta pois. Tein todella helpon ja nopean mustaherukkapaistoksen, ulkomuistista tietenkin, vaikka ohjekin olisi ollut. Jälkeenpäin tarkistin reseptin ja aika kivasti onnistuin sitä muuttelemaan. Eri asia on, muistanko enää kumpaakaan reseptiä, mutta yritetään.

Mustaherukkapaistos

 Pohjalle:

9 dl mustaherukoita

1-2 rkl perunajauhoja

Pinnalle:

100g margariinia

1dl sokeria

1dl kauraryyniä

2dl vehnäjauhoja

Margariini sulatetaan kattilassa, lisätään sokeri, ryynit ja jauhot. Sekoitetaan sopivan tasaiseksi, tarkistetaan rakenne. Jos liian löysää, jauhoja lisätään. Kannattaa alkuun siis laittaa vähemmän ja lisätä tarvittaessa. Perunajauhot sekoitetaan marjoihin ja kaadetaan vuoan pohjalle. Itse olen aina käyttänyt tässä kapeaa vuokaa enkä laakeaa piirakkavuokaa. Taikina levitetään marjojen päälle ja koko homma uuniin 200:n asteeseen keskitasolle 25-30 minuutiksi. Valmiin piirakan rakenne on sellainen, että tämä kannattaa tarjoilla jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Hyvää oli, maistui myös seuraavana päivänä vieraille, ilman mitään lisukkeita. Kannattaa kokeilla myös omenan kanssa! (Valitettavasti kuva unohtui)

 

Perusmunakas

Jos nyt vielä on epäselvää niin tämä ei ole mikään gourmet-blogi. Pikemminkin mennään "ei menny niinku Strömsössä"-linjalla, vaikka aika kulunut tuokin sanonta alkaa jo olla. Koska en ilmiselvästikään jaksa panostaa perheeni ruokailuun ja näperrellä päivittäin kivoja pikku annoksia, päädyn aina johonkin pikaiseen hätäratkaisuun. Ja jotta tänne jotain sisältöä tulisi, pakko näistäkin on sitten kirjoittaa ja kuvia ottaa.

Tässä meidän perheen klassinen pikaruoka: munakas.

Tai tässä tapauksessa munakokkeli, jotta ruoan luokitus saatiin pysymään pikana.

6kpl (luomu)munia

loruas kylmää vettä

jotain maustetta (en kertakaikkiaan muista mitä)

1 tomaatti lohkoina 

päälle persiljaa ja basilikaa (koska näitä kasvaa ikkunalaudalla)

ja tämä komeus sitten valurautapannulla paistettiin ja munakkaasta kokkeliksi rikottiin, kun muuten kypsyminen olisi kestänyt aivan liian kauan. Näine hyvineen aikaa taisi mennä koko hommaan vartin verran. Munaltahan se maistui ja tomaattikin ihan itseltään. Kaksi naamaa tästä söi, nälkä lähti ja varmasti teen toistekin.

Täällä taas

Jahas, lomat alkaa olla loppu, ehkä taas löytyy sopivia rakoja tulla tännekin päivittelemään. Lomalla syötiin grilliruokaa, jonka laittamisessa olen aivan onneton. Varmaan kaasugrillissä voisi laitella yhtä sun toista herkkua, mutta itse saan sinne aina samat kasvispihvit, soijanakit ja joskus jotain kasviksia ja halloumia. Kertaakaan ei laitettu edes helppoa suosikkia eli sinihomejuustotäytteisiä herkkusieniä. Näistä sapuskoista ei ole paljon kirjoittamista. Grillimätön kaverina on sentään ollut salaattia ja uusia perunoita, joita kumpiakin saa maalla ollessa suoraan maasta. Kasvimaa on tuottanut kiitettävän määrän pinaattia, jota olenkin yrittänyt tunkea vähän joka ruokaan vaihtelevalla menestyksellä.

Leipomisetkin ovat jääneet vähiin, koska herkuttelun määrää on ollut pakko rajoittaa jatkuvasti venyvän vyötärönympäryksen takia. Viime viikolla leivoin sentään yhden mustikkapiirakan, kun metsästä alkoi jo mustikkaa löytyä. Resepti oli itselleni uusi ja se löytyy Herkku Talkkuna -paketin kyljestä. Peruskamaa, mutta osa vehnäjauhoista on korvattu talkkunalla. Kannattaa kokeilla, jos talkkunan mausta tykkää. Täytyy laittaa resepti myöhemmin, nyt ei ole kyseistä pakettia kotona. Vaikka tokihan tuotakin oli heti muunneltava pikkuisen. Ohjeessa oli muistaakseni vain 2dl marjoja, minäpä lähes triplasin määrän ja sekoittelin vielä kermaviilipurkillisenkin sekaan. Hyvä tuli!

 

Torstain tofut

Samantien viikon toinen onnistunut ateria, muuten jää laittamatta.

Kuten on jo varmaan selvinnyt, en mitenkään karttele kaupan mausteseoksia aasialaistyyppisiä ruokia laittaessani. En ole koskaan käynyt Aasiassa ja tuskin koskaan menen, mutta pidän sopivan mausteisista ruuista ja itämaisista mauista. Kun siis nyt kerron laittaneeni maistuvaa kerala currya kaupan mausteseoksesta, vertailukohteena ei ole aito intialainen curry, minä vain vilpittömästi pidin tästä makuyhdistelmästä tietämättä paremmasta.

Pääraaka-aineet

 

 Helppoa jälleen: tofut kuutioiksi ja pannulle ruskistumaan. Päälle mausteseos ja kookosmaito. Lisäsin joukkoon yhden tomaatin ja puolikkaan punaisen paprikan ja annoin hautua muutaman minuutin. Valmis. Tarjoiluun riisiä, jonka mieheni oli jo keittänyt laitettuaan itselleen currybroileria.

Tarjoilussa lisänä raejuustoa

 Sama kastike toimi hyvin myös nuudelin kanssa, jota oli pakko keitellä seuraavalle aterialle lisäksi riisin loppuessa kesken.


Helpot ja maistuvat olivat myös lämpimän kesäpäivän puistoeväät